Trypofobiaa kutsutaan myös nimellä reikä- ja rykelmäkammo. Pelko ilmenee esimerkiksi, jos henkilö näkee reikiä erilaisissa rykelmissä kuten ampiaiskennossa, ihossa tai vaikkapa mustekalan lonkeroita. Toisille kuvotusta voivat aiheuttaa jopa reikäjuustot, kolo keskellä tietä, kivien ja tai korallien pinta. Myös kuvat ihon mätänemisestä, syöpymisestä tai muista ihovaurioista voivat aiheuttaa pelkotiloja ja pakenemisefektin.
Trypofobiaa ei ole virallistettu oikeaksi fobiaksi. Monet eivät tiedä pelkäävänsä reikiä vasta kun kohtaavat pelon laukaisevan näyn.
Reikäkammon oireet
Reikärykelmät ja reiät aiheuttavat tietyissä ihmisissä epämiellyttäviä tuntemuksia. Oireet vaihtelevat hikoilusta pahoinvointiin, vilunväristyksistä jalkojen pettämiseen alta ja paniikkihäiriöön. Reikien, onkaloiden ja rykelmien pelko voi olla niin vahva, että kuvia näkevällä henkilöllä on tunne kuin hän ikään kuin tippuisi tai hukkuisi edessään oleviin reikiin.
Reikäkammon syyt
Reikäkammon uskotaan perustuvan selviytymisvaistoon. Fobian laukaisevista kohteista löytyy piirteitä, jotka muistuttavat ulkoisesti myrkyllisiä eläimiä. Siitä syystä aivot lähettävät viestiä, että henkilö katsoo vaarattoman kohteen sijaan jotain vaarallista. Kammon kohteena eivät ole itse reiät vaan ne yhdistetään alitajuisesti vaaraan.
Apua reikäkammoon
Pelkoja voidaan usein lieventää harjoituksin, jolloin asteittain totutellaan kohtaamaan pelkoja aiheuttavia kohteita ja tilanteita. Tällöin on myös hyvä opetella ensin rentoutumaan ja vasta sen jälkeen harjoitella pelon kohtaamista sekä mielikuvissa että harjoituksin.
Jos pelot haittaava jokapäiväistä elämää, on hyvä kääntyä lähiviikkojen ja -kuukausien aikana psykiatrin tai psykologin puoleen. Ensisijaisena hoitovaihtoehtoina ovat kognitiivinen psykoterapia tai pelkoihin asteittain totuttava käyttäytymisterapia.
Artikkeliin haastateltiin psykiatrian erikoislääkäriä Seppo Hietasta