Stressiä syntyy tilanteissa, joissa ihminen kokee ulkopuolisten vaatimusten olevan epäsuhteessa omiin voimavaroihinsa.
Milloin stressi on haitallista?
Stressin tunnistamisessa onkin erityisen tärkeää luottaa sekä omaan kokemukseen että pyrkiä palauttamaan tasapaino ulkopuolisten vaatimusten ja omien voimavarojen välille. Pientä stressiä kuitenkin usein voidaan jopa tarvita, koska se on liikkeelle paneva voima ja saa meidät toimimaan. Silloin kun omat voimavaramme ja ympäristön vaatimukset ovat tasapainossa keskenään eikä stressi kuormita liikaa ja ehdimme myös palautua vuorokauden sisällä. Tämä tasapainon särkyessä keho ja mieli alkavat oireilla.
Haitalliseksi stressi muuttuu siis silloin, kun se alkaa kuluttaa henkilön voimavaroja sekä alentaa työ- ja toimintakykyä.
Positiivista ja negatiivista stressiä?
Stressi voidaan nähdä sekä positiivisena että negatiivisena kokemuksena. Se on pitkään jatkuessaan uhka toiminta- ja työkyvyn sekä terveyden vaarantumisesta, ja mielletään näin ollen usein epätoivottavana ilmiönä. Stressi tulee kuitenkin nähdä myös voimavarana löytää keinoja ja ratkaisuja tasapainon saavuttamiseksi.
Täsmällisiä aikarajoja akuutin ja kroonisen stressin välille on vaikea asettaa. Tyypillisesti ensin mainitulla tarkoitetaan tunneista päiviin ja jälkimmäisellä kuukausista vuosiin kestävää ajanjaksoa.
Fyysisiä stressioireita ovat siis esim.
- päänsärky
- huimaus
- sydämentykytys
- pahoinvointi
- vatsavaivat
- tihentynyt virtsaamisen tarve
- hikoilu
- flunssakierre
- selkävaivat.
Tavallisimpia stressiin liittyviä psyykkisiä oireita taasen ovat jännittyneisyys, ärtymys, levottomuus, ahdistuneisuus, masentuneisuus, keskittymis- ja muistihäiriöt sekä vaikeus tehdä päätöksiä ja unen häiriöt.
Vakava pitkäkestoinen stressi saattaa aiheuttaa masennusta ja työuupumusta sekä päihteiden väärinkäyttöä ja pahimmillaan jopa itsetuhoisuutta.
Sosiaalisen elämän alueella stressi näkyy vuorovaikutuksen häiriöinä ja saattaa johtaa perhe- sekä parisuhdeongelmiin.
Stressin hälytysvaihe
Stressi alkaa ns. hälytysvaiheella, jolloin henkilön voimavarat aktivoituvat vastustamaan stressiä aiheuttavia tekijöitä joko taistelemalla tai pakenemalla. Tyypillisiä oireita tässä vaiheessa ovat autonomisen hermoston muutokset kuten lihasjännityksen kasvu sekä sydämen sykkeen, hengityksen ja hikoilun kiihtyminen sekä suoliston toiminnan muutokset
Stressin vastustusvaihe
Stressin jatkuessa siirrytään. ns vastustusvaiheeseen, ja elimistö pyrkii sopeutumaan tilanteeseen tehostamalla esimerkiksi immuunijärjestelmän toimintaa. Tyypillisiä vastustusvaiheen oireita ovat ärtyisyyden ja väsymyksen lisääntyminen, sekä keskittymis- ja univaikeudet. Usein tavataan myös toistuvia tai pitkittyneitä tulehdussairauksia.
Vastustusvaiheen pitkittyminen johtaa yksilön voimavarojen kulumiseen, kansankielellä loppuun palamiseen ja edelleen uupumisvaiheeseen, jolle on tyypillistä tunne-elämän lamaannus, innostuksen häviäminen ja unettomuus sekä lopuksi jopa sairastuminen psyykkisesti tai fyysisesti.
Lue lisää: Miten hallita stressiä?
Miksi toiset kokevat stressin vahvemmin oireena elimistössään kuin toiset?
Stressioireiden syntymekanismi ja ilmentyminen perustuvat useampaan eri tekijään. Taustalla arvellaan olevan perinnöllistä alttiutta, mutta myös kasvuympäristöllä sekä kulttuurisilla, psykologisilla ja biologisilla tekijöillä tiedetään olevan vaikutusta.
Esimerkiksi ympäristö, jossa esiintyy paljon fyysisiä sairauksia, saattaa altistaa fyysisille oireille luomalla samaistumismalleja. Tietyissä kulttuureissa taasen ei ole sopivaa puhua psyykkisistä ongelmista suoraan, vaan ne saatetaan ilmaista fyysisinä oireina.
Ihmisillä on erilaisia taitoja sekä valmiuksia tunnistaa tunteita ja kuvata niitä, jolloin erityisesti vaikeudet ilmaista omia tunteitaan saattavat johtaa tunteiden, kuten stressin kokemisen erityisesti vahvoina fyysisinä oireina.
Milloin stressin vuoksi on syytä hakea apua?
Apua olisi syytä hakea jo havaitessaan varhaisia stressiin sopivia hälytys- tai vastustusvaiheen oireita. Apua voi hakea esimerkiksi työterveyslääkärin, työterveyshoitajan tai työterveyspsykologin vastaanotolta. Tyypillistä kylläkin on, että vastaanotolle saavutaan vasta vakavassa uupumusvaiheessa, jolloin toiminta- ja työkyky ovat usein vaikeasti häiriintyneet.
Teksti: Työterveyshuollon ja yleislääketieteen erikoislääkäri Anne Lehtonen
Lue lisää: Pitkäkestoinen väsymys tulee ottaa vakavasti