Aikuisiällä kehittyvä latuskajalka on saanut Suomessa hyvin vähän huomiota, ja sen hoito on ollut hyvin pitkälle vain erilaisten tukipohjallisten varassa. Aikuisiän latuskajalassa pitkittäinen jalkaholvi laskeutuu ja jalkaterän etuosa kääntyy ulospäin. Lisäksi kantaluu vääntyy virheasentoon ja nilkan liikkuvuus vähenee.
Kuormitettuna matalakaariselta eli ns. 'lättäjalalta' näyttävä jalka voi rakenteeltaan olla korkeakaarinen, jolloin jalkapohjaan kohdistuu voimakas, jatkuva venyttävä kuormitus, mikä voi johtaa aineenvaihdunnan paikalliseen heikentymiseen ja edelleen tulehdukseen.
Latuskajalan kehittymisen taustalla on nilkan sisäsyrjällä kulkevan jänteen pettäminen. Taustalla voi olla akuutti vammakin, mutta useimmiten kyseessä on jänteen rappeuma. Oireina ovat nilkan ja jalkaterän sisäpuolen kivut, ulomman kehräsluun alla tuntuva rasituskipu ja näistä johtuva kävelyvaikeus.
Toisaalta, samanlaiselta näyttävä matalakaarinen jalka voi olla rakenteellinen ominaisuus, joka ei välttämättä estä sen normaalia toimintaa. Jalan rakenne ja nivelten toiminta voivat olla täydelliset ja seistessakin asento normaali, mutta toiminnallisissa liikkeissä kuten päkiälle nousussa liikkeen hallinta pettää ja aiheuttaa kiputilan kehittymisen.
Tukipohjallisilla tilannetta voidaan helpottaa, mutta usein vaiva kuitenkin etenee ja voi johtaa vuosien saatossa nivelten liukumiseen osin pois paikoiltaan. Näissä tapauksissa joudutaan nivelten jäykistys- eli luudutusleikkauksiin. Mikäli nivelrikkoa ei ole kehittynyt, voidaan tilanne korjata jännesiirrolla tai kantaluun asentokorjauksella. Melko usein vaaditaan lisäksi pohjelihakseen kohdistuva pidennystoimenpide. Leikkauksen jälkeen on edessä intensiivinen fysioterapia, jota ilman ei saavuteta hyvää lopputulosta.