Kolonoskopia eli paksusuolen tähystys on tärkein menetelmä tutkittaessa paksusuolen sairauksia. Kolonoskopiassa nähdään koko paksusuoli ja yleensä myös ohutsuolen loppuosa. Näkyvyys limakalvolle on tyypillisesti erinomainen ja limakalvolta voidaan todeta helposti tulehdukset, verisuonimuutokset, polyypit, kasvaimet, ahtaumat, haavaumat ja divertikkelit (umpipussit). Kolonoskopian yhteydessä on myös mahdollista ottaa koepaloja ja suorittaa pieniä toimenpiteitä.
Mikäli potilaalla on verenvuotoa peräaukosta, tulisi se aina huolellisesti selvittää, ellei siihen ole ilmeistä syytä peräaukon seudussa. Nuorella ihmisellä, jolla ei suvussa ole paksusuolen syöpää, verenvuotoon ei liity ripulia ja todetaan ilmeiset pukamat, voidaan tyytyä lyhyempään tähystykseen, mutta muille tulisi suositella kolonoskopiaa. Samoin tähystys on usein tarpeen, jos ulosteet muuttuvat tummiksi. Usein tummuuden syynä on vuoto suolistoon. Tällöin kuitenkin gastroskopia eli mahalaukun tähystys on ensisijainen tutkimus ja jos siinä ei vuodon syytä löydy, on syytä tehdä myös kolonoskopia. Samoin menetellään, jos potilaalla todetaan epäselvä raudanpuuteanemia tai epäselvästä syystä positiivinen ulosteen veritestilöydös.
Ulosteen veritestiä käytetään suolistosyövän, käytännössä paksu- ja peräsuolensyövän seulonnassa, joka on alkanut osassa Suomen kuntia. Tarkoituksena on, että se asteittain kattaisi jatkossa koko Suomen. Siinä otetaan kaksi ulosteen veritestiä ja jos niistä edes toinen on positiivinen, ohjataan potilas kolonoskopiaan.
Seulonnalla voidaan tutkimusten mukaan vähentää kuolleisuutta paksusuolen syöpään noin 20 prosenttia. Toisin päin asiaa tarkastellen testi löytää noin puolet paksusuolen ja peräsuolen syövistä. Adenoomista, jotka ovat syövät esiasteita, löytyy harvempi. Tämän vuoksi, jos on syytä epäillä syöpää, tulisi aina tehdä tähystys eikä tyytyä ulosteen veritestiin, joka voi siis olla negatiivinen myös syöpätapauksessa. Myös lähisukulaisella todettu paksusuolen syöpä voi olla syy tähystykseen.
Suolen toiminnan muutokset syytä tutkia
Suolen toiminnan muutos on yleinen aihe kolonoskopiaan. Yli 50-vuotiaille tulisi kolonoskopia tehdä suolen toiminnan muuttuessa aina. Alle 50-vuotiaille tähystys on tarpeen, jos suolen toiminnan muutokseen liittyy vatsakipua. Myös pitkittynyt ripuli tulisi aina pyrkiä selvittämään ja jos ulosteviljelyt eivät paljasta ripulin syytä, on kolonoskopia perusteltu tutkimus. Samoin muut krooniseen suolistotulehdukseen viittaavat oireet, kuten laihtuminen tai toistuva vatsakipuilu, tulisi tutkia kolonoskopialla, vaikka kroonisen suolistotulehduksen yleisin oire onkin veriripuli.
Jos edellä mainittuja oireita on, niin kannattaa varata aika lääkäriin keskustelemaan kolonoskopiasta. Yleensä yleislääkäri osaa tehdä arvion kolonoskopian tarpeellisuudesta. Potilas voi myös varata ajan suoraan gastroenterologille. Gastroenterologian erikoislääkärit ovat erikoistuneet nimenomaan ruoansulatuskanavan sairauksien diagnostiikkaan ja hoitoon. Mikäli tähystys arvioidaan tarpeelliseksi, niin lääkäri tekee siihen lähetteen. Samalla voidaan sopia, miten potilas kuulee koepalavastaukset, jotka valmistuvat runsaan viikon kuluttua tähystyksestä.
Ennen kuin paksusuoli voidaan tähystää, tulee se valmistella tähystystä varten eli tyhjentää. Jo viikkoa ennen tähystystä tulisi ruokavaliosta jättää pois siemenet, sillä ne tukkivat helposti tähystyslaitteen imukanavan ja täten vaikeuttavat tähystyksen suorittamista. Ruokavaliota voi keventää muutamana päivänä etukäteen, jolloin tyhjennys onnistuu helpommin. Samoin jos suoli on ummella, voi olla järkevää käyttää jo ennakkoon ummetuslääkkeitä, jolloin varsinaisesta tyhjennys sujuu helpommin. Itse tyhjennys tapahtuu juomalla suolistossa imeytymättömiä suoloja sisältävää nestettä, jolloin neste jää paksusuoleen ja saa aikaan suolen tyhjenemisen. Nesteet ovat varsin suolaisen makuisia, mutta niihin on lisätty makuaineita maun parantamiseksi. Eri tyhjennysvalmisteilla tyhjennys tapahtuu hieman eri tavoin, mutta tähystysyksiköstä saa aina edeltävästi tarkat ohjeet, jotka ovat tehty valitulle tyhjennysaineelle.
Mehiläisen modernilla laitteistolla tähystys helpompaa kuin kuvitellaan
Itse kolonoskopia on yleensä helpompi tutkimus kuin potilaat ovat olettaneet. Tämän edellytyksenä on hyvän valmistelun lisäksi myös lääkärin teknisesti hyvä suoritus. Kolonoskopiassa edetään taipuisalla tähystimellä peräaukon ja peräsuolen kautta läpi koko paksusuolen ja yleensä myös ohutsuolen loppuosaan. Ajoittain suoli venyy, kun tähystin etenee mutkissa ja tämä voidaan aistia kipuna. Jos kipua tuntuu, on se kuitenkin tyypillisesti lyhytkestoista ja helpottaa, kun mutkasta on päästy eteenpäin.
Yleensä tutkimus on varsin helposti suoritettavissa täysin ilman esilääkitystä. Joskus voidaan käyttää jännitystä laukaisemaan pientä annosta rentouttavaa lääkettä. Vain harvoin tähystys on niin kivulias, että se ei näin onnistu ja vaatii suonensisäistä lääkitystä. Ääritapauksessa kolonoskopia joudutaan suorittamaan anestesialääkärin antamassa nukutuksessa.
Alun perin perä- ja paksusuolta tähystettiin jäykällä rektoskoopilla. Tutkimuksessa ei päästy kovin pitkälle suolessa ja se oli varsin epämukava. 1960-luvulla tulivat taipuisat kuituendoskoopit, jotka mahdollistivat koko paksusuolen tähystämisen. 1970-luvulla tähystykseen yhdistettiin koepalojen otto ja 1980-luvulta lähtien ovat nykyiset videoendoskoopit asteittain syrjäyttäneet aikaisemmat kuituendoskoopit. Videoskooppien aikakaudella on potilaalla mahdollisuus seurata tutkimuksen etenemistä itsekin monitorilta. Samoin tarvittaessa ovat muutokset näytettävissä reaaliajassa ja niistä voidaan tallentaa kuvat.
Tähystyksen yhteydessä otetaan rutiininomaisesti lähes aina koepaloja, ellei sille ole estettä. Koepalojen otto ei satu, itse asiassa yleensä potilas ei tunne sitä lainkaan tai korkeintaan aistii pienen nykäyksen. Koepalat otetaan paitsi suolen normaalilta limakalvolta, niin luonnollisesti myös todetuista muutoksista. Tällöin voidaan varmistaa muutoksen luonne patologin suorittamassa mikroskopiatutkimuksessa, johon voidaan tarvittaessa liittää erikoisvärjäystekniikoita.
Koepalojen oton lisäksi kolonoskopian yhteydessä voidaan tehdä myös pieniä toimenpiteitä, joista tyypillisin on polyypin poisto. Pienet polyypit voidaan nyppiä tavallisella koepalapihdillä, mutta suuremmat vaativat polttopihdit tai polttosilmukan. Myös verisuonimuutoksia voidaan polttaa, jos niistä epäillään aiheutuneen verenvuotoa suolistoon. Polttotoimenpiteessä käytetään hyväksi sähkövirran kuumentavaa vaikutusta. Joihinkin tauteihin tai leikkauksiin voi liittyä suoliston ahtautumista. Ahtaumia on mahdollista laajentaa vedellä täytettävällä pallolla, jolloin usein voidaan välttää suolistoleikkaus. Tavallisten ulosteviljelyjen lisäksi voidaan kolonoskopiassa ottaa myös erikoisnäytteitä esimerkiksi tuberkuloosin tai muiden harvinaisempien tautien diagnosoimiseksi.
Kolonoskopian tarve on lisääntymässä väestön ikääntyessä ja paksu- ja peräsuolisyövän yleistyessä. Myös syöpäseulonta tulee lisäämään kolonoskopian tarvetta. Vaikka kolonoskopiaa pidetään jossain määrin työläänä tutkimuksena, on se paras tutkimus paksusuolen tai ohutsuolen loppuosan tilanteen selvittämiseksi. Kolonoskopia ei käytännössä ole korvattavissa millään muulla tutkimuksella ja tämän vuoksi se tulisi pyrkiä suorittamaan aina, kun siihen on aihetta.