Jevgenij Kramarenko

LL Tarton Yliopisto v.1984

Erikoisalat: -Fysiatria ( erikoistuminen 2 kertaa. Latviassa 1990 ja Suomessa 2004) -Neurologia ( Latvia, Riika 1991) -Urheilulääketiede ( Tartu, Viro 1984).

Muu koulutus: -Hierontakoulutus 1985 -Manuaaliterapian perusteet ( Maitland ) 1988 -Certificate in MDT ( McKenzie terapia), Suomen McKenzie institutti 2006

Työpaikat: -Urheilukoulu ja Kuntoutus pkl, Latviassa V:sta 1997 Suomessa - Psykiatria, -Lasten neurologia, Kymenlaakso sairaala -Kuntoutuskeskukset ( Siuntio, Paimion sairaala, Reumasäätiön sairaala) -geriatriset osastot (Aurora, Puolarmetsä, Katrina sairaalat, Kustaankartano) -sotaveteraanien kuntoutus ( Siuntio ja Wilhelmiina) -työterveyslääkäri, Helsingin kaupunki -fysiatri, (HYKS, TYKS, PHKS, Koskelan ja Laakso sairaalassa) -Yksityspraktiikka ( Diacor, Medivuo, Nurmijärven lääkäriasema, Tuma, Linnan klinikka). V:lta 2007 Mehiläinen.
Terveystalo v:lta 2013 ja Aava v:lta 2014.

Hyvä tietää ennen vastaanotolle tuloa.

«Qui bene diagnoscit bene curat» "Ken diagnosoi hyvin – parantaa hyvin."

Onko Sinulla terveysongelmia? Herääkö Sinulle kysymys, keneen voit terveyttäsi koskien luottaa? Ymmärrätkö miten lääkärit ajattelevat? Tiedätkö miten tunnistaa, huolehtiiko lääkäri oikeasti  terveydestäsi vai ei?    

Kun käännyt lääkärin puoleen, uskot hänelle kaikkein tärkeimpäsi - terveytesi. Oikean lääkärin valinta ja taito keskustella lääkärin kanssa voivat olla ratkaisevia tekijöitä kohtalosi kannalta. Usein nämä seikat jäävät kuitenkin huomioimatta.  

Potilaan on tärkeää oppia esittämään kysymyksiä lääkärille ja ymmärtämään, kuinka lääkäri ajattelee.  Potilaan “ennalta sovittu" asema on muutoin olla vain passiivinen osallistuja, joka tekee mitä kaikkivoipa ja kaikkitietävä lääkäri sanoo. Tärkein tekijä oikeaan diagnoosiin pääsemisessä on, että lääkäri ymmärtää potilaan ongelman. Usein käy niin, että potilaan oireet nimetään joksikin sairaudeksi, ja potilas kulkee lääkäriltä lääkärille (toiselle) tämän diagnoosin kanssa. Hoito jatkuu ilman minkäänlaista tulosta. Potilaan kyky kertoa seikkaperäisesti vaivoistaan ja esittää lääkärille oikeita kysymyksiä vaikuttavat usein ratkaisevasti lääkärin ajattelutapaan ja diagnoosin laatimiseen. Potilaiden täytyy oppia käymään vuoropuhelua lääkärin kanssa. Jos ei ole varma, että lääkäri on ymmärtänyt kaiken, potilas voi kuvailla vaivansa vielä toistamiseen. Ei ole syytä pelätä puhumista avoimesti pelottavistakaan asioista. Täytyy muistaa, että lääkärit luottavat ensivaikutelmaan. Sairauskertomuksen toistaminen ja tutkimusten uudelleen arviointi voivat tuoda esiin aiemmin huomioitta jääneitä tekijöitä. Myös kysymys "Mitä muuta se voisi olla?"  takaa sen ettei lääkäri ajattele virheellisesti voi estää lääkärin virhearvioinnin. "Onko mahdollista, että minulla on monta ongelmaa yhden sijaan?” voi herättää lääkärin laajentamaan ajattelutapaansa ja tekemään lisäkysymyksiä. Kertomalla itsestään potilas auttaa lääkäriä oikeaan diagnoosiin pääsemisessä.

Potilaan ja lääkärin välillä on tulee olla yhteisymmärrys diagnoosista ja hoitosuunnitelmasta.  

Potilaan ei pidä hämmästyä, jos lääkäri sanoo "Ymmärrän, että sinulla on  terveysongelma, mutta en tiedä vielä, mistä on kysymys.” Näissä tapauksissa on tarpeellista käydä lisätutkimuksissa tai saada toisen lääkärin kanta. Lääkärin vastaanottohuone ei ole tehtaan liukuhihna, josta oikeat vastaukset tulevat. Täytyy muistaa ja ymmärtää, että oikean ratkaisun löytäminen terveysongelmaan vaatii aikaa.

Miten lääkärit ajattelevat:

Lääkärit käyttävät hyväkseen kliinisiä algoritmeja

Ensin lääkäri lukee potilaan sairauskertomuksen ja tekee kliinisen tutkimuksen. Tämän jälkeen hän teettää lisää tutkimuksia ja tutkii tulokset. Saatujen tutkimustulosten perusteella lääkäri asettaa mahdollisen diagnoosin. Tästä menetelmästä pitävät ne lääkärit, jotka rakentavat algoritmejä ja noudattavat tiukasti näyttöön perustuvia käytäntöjä. 

Lääkärit käyttävät hyväkseen myös intuitiota

Käytännössä potilaan fyysisen kunnon arviointi tapahtuu ensimmäisen visuaalisen vaikutelman ja ensimmäisen hienovaraisen kosketusyhteyden (kättelyn) yhteydessä. Hypoteesi diagnoosin aiheesta muodostuu usein jo jopa ennen kuin lääkäri avaa potilaan sairauskertomuksen. Potilas voi ihmetellä, miksi lääkäri ei lue potilaan olemassa olevaa sairauskertomusta, vaan alkaa kysellä yksityiskohtia potilaan tilanteesta. Lääkärin ja potilaan välinen viestintä on olennainen tekijä laadukkaan hoitosuhteen kannalta. Mitä pätevämpi lääkäri on, sitä paremmin hän osaa kommunikoida potilaan kanssa. Tutkimukset osoittavat, että käytännölliseen lääkärintyöhön tai potilaiden hoitoon kuuluva intuitio on monimutkainen tunne, joka täydentyy kokemuksen kautta useiden vuosien kuluessa, tuhansien potilaiden kertomuksia kuuntelemalla ja tuhansien ihmisten tutkimisen myötä. Lääkärin tulee olla etsivä, jolla on vahva mielenkiinto ja kyky ratkaista potilaan mysteeri. (Lääkärin täytyy kokea etsivän tyytyväisyyttä, joka lähestyy salaisuuden loppuratkaisua.)   

Lääkärit käyttävät myös heuristiikkaa

Diagnoosin laatiminen edellyttää "ajattelua toiminnan aikana".  Lääkärit alkavat laatia diagnoosia potilastapaamisen ensihetkestä lähtien. Tutkimukset osoittavat, että useimmat lääkärit muodostavat nopeasti kaksi tai kolme diagnoosia ensivaikutelman perusteella. Kaikki hypoteesit muodostetaan niukan tiedon perusteella. Tämä lääkärien enemmistön käyttämä ns. heuristinen tapa on nopein ja vaivattomin. Tällainen päätöksentekomenetelmä on erittäin tehokas sekä tarpeellinen erityisesti ääritapauksissa, kun ratkaisut on tehtävä nopeasti.

  Johtopäätös:

  Lääkärille mennessäsi ota huomioon seuraavat asiat:

•onko sinulla riittävä tieto lääkärin koulutuksesta ja kokemuksesta

•hallitse omat tunteesi, ja pyri seuraamaan myös lääkärin reaktioita