Miljoona suomalaista käy vähintään kerran talvessa laskettelemassa. Laskettelun suosio on helppo ymmärtää. Onhan laji mitä parhain ulkoliikuntalaji, jonka parissa viihtyvät niin lapset, nuoret kuin aikuisetkin. Hiihtämään pääsee nykyään helposti, kun hiihtokeskuksia on runsaasti. Ilahduttavaa on myös se, että rinteistä pidetään hyvää huolta ja turvallisuuteen kiinnitetään koko ajan enemmän huomiota.
Valitettavasti laskettelun suosio näkyy myös tapaturmien määrissä. Tämä koskee niin kilpalaskijoita kuin tavallisia harrastelijalaskijoitakin. Suksien muuttuminen voimakkaammin leikkaaviksi ns. carving -suksiksi on aiheuttanut selkeitä muutoksia vammatyyppeihin.
Tapaturmavammoja voi ennaltaehkäistä. Asianmukaiset ja omaa taitoa vastaavat välineet sekä erilaisten suojien käyttö - kypärä tärkeimpänä - ovat ennaltaehkäisyssä oleellisia. Siteiden säädöt ja välineiden kunto kannattaa aina tarkistaa ennen laskemaan lähtöä. Jos itse ei osaa, voi pyytää suksivuokraamon asiantuntijaa tekemään se. Myös rinnesääntöjen noudattaminen ja muiden huomioon ottaminen sekä oman taitonsa rajojen tunteminen ovat tärkeitä turvallisuustekijöitä.
Suksilla lasketellessa ja lumilautailussa tapaturmat ovat samankaltaisia. Johtuen lajien hieman erilaisesta luonteesta, ne painottuvat kuitenkin eri tavoin. Jotta vamma paranee mahdollisimman hyvin ja nopeasti, on oikea-aikainen ja asiantunteva hoito tärkeää.
Sormivammat
Niin kutsuttu hiihtäjän peukalo on tyypillinen lasketteluvamma. Vamma syntyy, kun laskija kaatuessaan laskee otteensa irti sauvasta ja ottaa kädellään vastaan. Peukalo vääntyy ulospäin ja aiheuttaa sisemmän nivelsiteen repeämän peukalon ja kämmenluun välisessä nivelessä.
Pahimmassa tapauksessa vamma vaatii leikkauksen. Suurin osa vammoista voidaan kuitenkin hoitaa kipsaamalla käsi 4-6 viikoksi. Laskettelukautta ei välttämättä tarvitse jättää kesken tällaisen vamman vuoksi, sillä kipsi voidaan tehdä sauvaa muottina käyttäen. Voidaan käyttää myös tähän tarkoitettua lastaa. Paras keino vamman ehkäisyyn on kaatuessakin pitää tiukasti kiinni sauvasta, jolloin peukalo säilyy suojattuna.
Jos sormi on kaatumisen jälkeen kipeä ja turpoaa tai tuntuu siltä, ettei se toimi normaalisti, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle. Lääkäriin ei toki tarvitse yötä myöten lähteä, vaan jos pärjää kivun kanssa, voi hakeutumista odotella seuraavaan aamuun.
Rannevammat
Rannevammat ovat lumilautailussa tyyppivammoja, suksilla laskiessa näitä tapahtuu harvemmin.
Vamma syntyy, kun lautailija kaatuu ja ottaa vastaan käsillä. Tyypillisin vamma on värttinäluun murtuminen. Hoitona on yleensä asennon palauttaminen ja kipsaus. Hankalimmat murtumat joudutaan leikkaamaan. Valitettavasti ranteen toiminnan vajausta voi silti jäädä.
Rannevammoja pystytään estämään rannesuojilla, joten rannesuojien käyttö lumilautailijalla on tärkeää. Jos ranne kaatumisen jälkeen kipeytyy ja ainakin, jos se turpoaa merkittävästi tai siinä on merkittävä virheasento, on syytä hakeutua lääkäriin.
Polvivammat
Polvivammoja sattuu sekä lautaillessa että suksilla laskiessa.
Polven nivelsidevammat syntyvät tavallisesti laskijan kaatuessa ilman, että side laukeaa. Polveen kohdistuu tällöin vääntö, ja hitaassakin vauhdissa voima voi olla niin suuri, että nivelsiteet vahingoittuvat.
Toinen tyypillinen vammamekanismi on se, että käännöstä tehdessä laskijan paino jää taakse ja alempi paineistettu suksi leikkaa ulospäin, polvi painuu sisään ja vääntyy. Tällöin suksi toimii vipuna, ja polveen välittyvä voima rikkoo nivelsiteet. Joskus laskija ei edes kaadu tällaisen vääntymisen yhteydessä. Vamman ei tarvitse olla kovinkaan näyttävä, ja silti esim. eturistiside saattaa katketa.
Lautailussa polvivammat tulevat myös vääntömekanismilla. Yleisin mekanismi on laskeutuminen hypystä tasaiselle. Tällöin lauta pysähtyy, mutta vartalo jatkaa kiertoliikettä eteenpäin, ja vääntövoima aiheuttaa etummaisen jalan polven eturistisiteen repeämän. Tätä tapahtuu sekä lumikourussa (half pipe) että hyppyreissä.
Lääkärin vastaanotolle on syytä mennä, jos polvi turpoaa. Vaikka polvelle pystyisikin varaamaan ja liikkumaan, on eturistisidevamma todennäköinen. Muita mahdollisesti vahingoittuvia kohtia ovat polven sivusiteet, joiden hoitona on raajan rauhoittaminen ja uuden vääntymisen ehkäiseminen.
Eli, jos polvi turpoaa tapaturman jälkeen, on se hyvä käydä näyttämässä lääkärille vaikkapa seuraavana päivänä.
Olkapäävammat
Olkapäävammat ovat tavallisia sekä lumilautailijoilla että erityisesti freestyle-laskun yleistyttyä myös suksilla laskijoilla.
Hypystä alas tultaessa tai kaaduttaessa sopivasti tulee isku, joka työntää olkaluun pään paikoiltaan. Olkapää kipeytyy voimakkaasti eikä toimi. Joskus tähän vammaan liittyy hermovaurion riski.
Vamman sattuessa kannattaa hakeutua lääkäriin heti. Joskus kokeneet sairaankuljettajat tai ensiapuhenkilöstö voivat saada nivelen palautumaan takaisin paikoilleen. Tilanne kannattaa aina käydä tarkistuttamassa lääkärissä. Viimeistään lääkärin vastaanotolla olkapää vedetään paikoilleen ja laitetaan kantositeeseen kolmeksi viikoksi. Alle 20-vuotiailla päädytään usein leikkaushoitoon uusien sijoiltaan menojen ehkäisemiseksi.
Toinen yleinen yläraajavamma on solisluun murtuma. Jos olkapään seutu kipeytyy kovasti kaatumisen jälkeen, on hyvä hakeutua lääkärin vastaanotolle ja tarkistuttaa tilanne. Mikäli olkapää näyttää esim. kaatumisen jälkeen epämuotoiselta, on syytä hakeutua hoitoon. Huolellisen tutkimisen jälkeen vamma tarkistetaan tarpeen mukaan röntgenkuvalla.
Yleisimmin solisluun murtumat hoituvat ilman leikkausta, rauhoittamalla käsi kantositeeseen, mutta joissakin tapauksissa leikkaushoito on aiheellinen.
Joskus saattaa vahingoittua myös olkalisäke-solisluunivel (kohta, jossa solisluu niveltyy olkapäähän). Vamman hoitona on lähes aina kantoside ja rasituksen välttäminen, mutta erottaminen solisluun ulkoreunan murtumasta on usein hankalaa ilman röntgenkuvaa. Solisluun ulkoreunan murtuman hoitona on pääasiassa leikkaushoito.
Tapaturmien ensiapu
Suurimman osan kolhuista ja vammoista pystyy hoitamaan kotioloissa. Tai ainakin tilannetta voi tarkkailla itse seuraavaan aamuun. Ensiapuna vammasta riippumatta on hyvä muistaa kolmen K:n periaate: kylmä, kohoasento, kompressio eli vammautuneen paikan painaminen. Nämä kaikki tähtäävät verenvuodon ja sitä kautta turvotuksen ja kivun vähentämiseen.
Jos allergiaa tai muita vasta-aiheita ei ole, voi myös hyvin käyttää apteekista ilman reseptiä ostettavia tulehduskipulääkkeitä.
Lääkäriin kannattaa hakeutua, jos kipu jatkuu yön yli seurannan jälkeenkin. Jos vahingoittuneessa raajassa on selkeä virheasento, kannattaa tilanne tarkistuttaa mahdollisimman pian. Myös voimakas kipu on hyvä syy hakeutua lääkäriin pikaisesti.
Mehiläinen päivystää tapaturmissa
Mehiläisen lääkärikeskuksista löydät monipuoliset päivystyspalvelut yleislääkäripäivystyksestä alkaen. Tapaturman luonteesta riippuen sinut voidaan ohjata myös moniammatilliseen tapaturmapäivystykseen. Tapaturmapäivystys muodostaa kattavan hoitoketjun, ja tiimissä on mukana kokenut ortopedi / urheilulääkäri sekä asiaan perehtynyt hoitaja.
Lue lisää: