Organisaatiopsykologi: Työntekijöiden pahoinvointi ja vaihtuvuus voivat johtua arvostuksen puutteesta työpaikalla

Epämääräistä pahoinvointia, aikaansaamattomuutta ja tyytymättömyyttä omaan elämään? Arvostuksen puute työpaikalla heijastuu arkeen kokonaisvaltaisesti ja voi aiheuttaa fyysistäkin oireilua. Ilmiö ei kuitenkaan ole uusi, mutta arvostuksen merkitys on korostunut korona- ja hybridiajan myötä, sillä kohtaaminen on vaikeutunut.

- Meillä kaikilla on perustarve tulla nähdyksi. Arvostuksen osoittamista ei ole vain satunnaiset kiitokset, vaan kyse on siitä, että minä näen sinut, ymmärrän sinua ja sinulla on minulle väliä. Arvostuksen tarvetta voi verrata ravintoon: me tarvitsemme sitä monipuolisesti ja toistuvasti, jotta voimme hyvin, kuvaa Mehiläisen johtava organisaatiopsykologi Pekka Tölli.

Kuten ravinnon, myös arvostuksen puutteella on suoria vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin.

- Jos ihminen ei saa työpaikalla, tai muilla elämän osa-alueilla, kaipaamaansa arvostusta, se johtaa merkityksettömyyden kokemuksiin: sillä mitä teen, ei ole väliä. Tämä vaikuttaa suoraan itsevarmuuteemme ja siihen mitä ajattelemme itsestämme ja miten suoriudumme. Tunne siitä, että on yhdentekevä, voi johtaa syvään pahoinvointiin ja epätoivoon ja pitkittyessään jopa masennukseen. Siksi siihen on puututtava ajoissa, Tölli jatkaa.

Kun ihminen tulee nähdyksi ja kuulluksi hän luontaisesti haluaa antaa itsestään enemmän sekä kehittyä. Tämä näkyy usein korkeampana työtyytyväisyytenä. Tölli näkeekin arvostuksen puutteen yhtenä suurimpana syynä työntekijöiden vaihtuvuudelle, sillä kokemus arvottomuudesta johtaa usein tunteeseen siitä, että ei kuulu porukkaan.

Arvostus on aitoa läsnäoloa – pelkkä kiitos ei riitä

Arvostus on erityisesti pysähtymistä toisen äärelle. Töllin mukaan on tärkeä ymmärtää, että tarvitsemme arvostusta paitsi suorituksistamme mutta myös itsestämme ainutlaatuisena ihmisenä. Pelkkä kiitos harvoin riittää antamaan tehdystä työstä tarvitsemaamme palautetta.

- On erittäin tärkeää, että työntekijä saa arvostusta siitä, miten onnistuu ja suoriutuu työtehtävissään ja missä on taitava. Sen lisäksi jokainen meistä tarvitsee arvostusta myös ihmisenä: olen arvostettu, hyväksytty ja rakastettu juuri tällaisena kuin olen. Tarvitsemme näitä kokemuksia kaikkialla, niin työssä kuin työn ulkopuolella, Tölli painottaa.

Esihenkilöt ovat tilanteessa voimakkaan paineen alla, sillä vaatimuksia tulee sekä johdon että tiimin suunnalta. Lisäksi esihenkilöillä itsellään on luontainen tarve tulla arvostetuksi.

- Jokaisen, mutta erityisesti esihenkilön, olisi hyvä pysähtyä pohtimaan sitä, mistä asioista, millä tavalla ja keneltä kaipaa arvostusta? On hyvä pohtia, kaipaanko sitä alaisilta, omalta esihenkilöltä, johdolta tai kollegoilta. Tämän määrittely on keskeistä, sillä ihmiset ympärillämme eivät useinkaan tiedä sitä, mitä kaipaamme. Siksi sitä on hyvä pyytää suoraan.

Tölli havainnollistaa tilannetta esimerkin avulla.

- Erittäin tehokas työntekijä voi saada jatkuvasti kehuja tehokkuudestaan ja aikaansaamisesta. Hän voi kuitenkin kaivata myös sitä, että häntä arvostetaan mukavana, lämpimänä ja empaattisena ihmisenä. Tämä ei useinkaan ole kovin ilmeistä muille ja siksi se on hyvä sanoa ääneen.

Esihenkilön esimerkillä onkin iso merkitys suunnan ohjaamisessa.

- Arvostus jaetaan pääpiirteittään kolmeen osaan: arvostaviin sanoihin, tekoihin ja kohtaamiseen. Näistä painottaisin erityisesti arvostavaa, toisen äärelle pysähtyvää kohtaamista. Esihenkilöllä on valta ohjata yhteisön toimintakulttuuria. Kun esihenkilö osoittaa toiminnallaan arvostusta, tarttuu se helpommin myös muihin. Tyypillisin tapa tuhota arvostus on se, että tekee toista kuin mistä puhuu, Tölli huomauttaa.

- Jos työyhteisön ongelmia on hankala hahmottaa sisältäpäin, voi ulkopuolinen apu olla tarpeen. Apua saa työterveydestä ja esimerkiksi meillä Mehiläisen työelämäpalveluissa tilanteen hahmottaminen lähtee usein nykytilanteen arvioinnin ja esteiden tunnistamisen kautta. Tämän jälkeen asetettuja tavoitteita kohti lähdetään etenemään yhdessä askel kerrallaan, Tölli päättää.

Organisaatiopsykologin 5 ajatusta arvostavampaan työkulttuuriin – näin osoitat ja vastaanotat arvostusta:

1. Tunnista mistä toivot saavasi arvostusta. Pohdi mistä asioista ja piirteistä itsessäsi kaipaat arvostusta. Selvitä myös millä tavalla työkaverisi kaipaavat tulla nähdyksi. Arvostuksen osoitus on parhaimmillaan, kun se kohdistuu vastaanottajalle tärkeään toimintaan ja luonteenpiirteisiin.
    
2. Ole totuudenmukainen. Jotta arvostus toimii, on sanojen oltava totta ja sellaisia, joihin itse uskoo. Aito arvostus on sopusointuista, eli sanat ja teot tukevat toisiaan. Jos sanot toiselle, että hänen kanssaan on mukava tehdä töitä, mutta et koskaan näytä sitä, arvostus ei välity.
    
3. Toistuvuus on tärkeää. Hyväkään ateria ei pidä kylläisenä koko vuotta. Jotta voimme kokea tulevamme aidosti arvostetuiksi on toistuvuus tärkeää. Kiitos silloin tällöin tai vuosittaiset kehut kehityskeskustelussa eivät rakenna arvostavaa ilmapiiriä täysimääräisesti, vaan tärkeää on osoittaa arvostusta monipuolisesti ja säännöllisesti.
    
4. Arvostus rakentuu arkisista teoista. Arvostuksen osoittamisen ei tarvitse olla suurieleistä, vaan arkiset teot ovat tärkeämpiä. Katso silmiin ja hymyile, kysy mitä kuuluu, pyydä lounaalle, pyydä ja tarjoa tukea. Yksinkertainen toisen äärelle pysähtyminen ja jakamattoman huomion antaminen on merkityksellisintä.
    
5. Ota arvostus vastaan kuin kaunis lahja. Harmillisen usein ravistelemme arvostuksenosoitukset pois, torjumme ja kiemurtelemme niitä saadessamme. Entä jos arvostuksen ottaisi vastaan kuin lahjan? Ilahtuneesti ja kiitollisena, silloin se lämmittäisi molempien mieliä.