Urheilu Mehiläisen liikuntalääketieteen erikoislääkäri Klaus Köhler keskustelee jalkapalloilijoiden vammoista ja niiden taustatekijöistä. Klaus toimii HJK:n joukkuelääkärinä, lumilautailun Suomen maajoukkueen lääkärinä sekä pääkaupunkiseudun urheiluakatemia URHEAn asiantuntijalääkärinä. Vuonna 2018 Köhler oli Suomen joukkueen lääkäri Pyeongchangin olympialaisissa ja vuonna 2017 koripallon EM-kisoissa Helsingissä kisojen vastaava lääkäri. Haastattelijana uutisankkuri Peter Nyman.
Kuuntele podcast
Katso video
Jalkapalloilijan vammat ja niiden taustatekijät
Jalkapalloilijoiden vammojen synnyssä ratkaisevaa on treenien sisältö: lajinomaisen treenaamisen lomaan tulisi sisällyttää vaihtelevaa harjoittelua ja jopa leikkimielistä liikkumista. Pelaajien kuormituksen ja palautumisen välisestä tasapainosta huolehtiminen on myös tärkeää. Liikuntalääketieteen erikoislääkäri Klaus Köhler kertoo, mitä eri ikäisten pelaajien kanssa tulee ottaa huomioon.
- Jalkapalloilijoita tuovat lääkärin vastaanotolle yleisemmin flunssat, kolhut ja tulehdukset. Lajiin liittyvistä erityisvammoista takareisivammat ovat suurin ongelma. Ne ovat yleistyneet jalkapallon kehittymisen myötä, kun pelin tempo ja sen myötä kovien spurttien määrä on lisääntynyt.
- Kentän alustalla ei nykyään ole enää niin suurta merkitystä vammoihin, sillä tekonurmikentissä ei ole isoa eroa ruohokenttiin verrattuna. Alustatyypin vaihdot voivat kuitenkin altistaa rasitusvammoille, etenkin jos siirrytään pehmeämmältä alustalta kovalle alustalle, muistuttaa Klaus.
Kokonaiskuormituksen ja palautumisen tasapaino tärkeää ennaltaehkäisyssä
Kuormituksen ja palautumisen tasapainoon tulisi kiinnittää huomiota riippumatta siitä, millä tasolla pelaa, sillä olosuhteiden vaikutus kokonaiskuormitukseen on suuri – kukaan ei elä tyhjiössä.
- Kuormitusta voi aiheuttaa tiiviin harjoittelurytmin ja pelaamisen ohella esimerkiksi eri tahoilta tulevat sosiaaliset paineet, paine menestyä koulussa ja opinnoissa, mahdollinen työkuormitus, taloudelliset seikat ja perheen dynamiikka, Klaus listaa.
- Palautumista taas edesauttavat hyvä uni, lepo, aktiivisesti palauttava harjoittelu, monipuolinen ravinto ja kyvykkyys valmistautua henkisesti kuormitukseen, hän jatkaa.
Junioreille lisää leikkiä ja leikkimielistä treeniä – sallittua aikuisillekin
Alle kouluikäisillä jalkapallojunioreilla tulisi harrastuksen alussa tai jopa ennen sitä ottaa huomioon liikunnan harrastaminen ylipäätään. Lapselle olisi hyvä luoda tasapainoinen ja terve suhtautuminen liikuntaan liikkumalla monipuolisesti leikkimisen lomassa ja käyttäen tässä myös luovuutta.
- Kiipeäminen kallioilla ja puissa, ryömiminen esteiden ali, hyppely ja juokseminen erilaisilla pinnoilla kehittävät lapsen motorisia taitoja sekä luita, lihaksia, kuntoa ja tasapainoa, kertoo Klaus esimerkkeinä.
- Leikkiessä ja vaikkapa kaveriporukalla pihapelejä pelatessa lapsi pystyy säätelemään ja vaihtelemaan itse tekemistään. Tämä eroaa suuresti ohjatusta harjoittelusta, joka voi mennä toisinaan liiallisuuksiinkin, kun harjoitellaan isoilla toistomäärillä samaa asiaa, treenataan yksipuolisesti samoja liikkeitä, pidetään muutoinkin tiukkaa kuria ja noudatetaan kirjaimellisesti jotain ohjelmaa, Klaus muistuttaa.
Jos harjoittelun kuormitus pysyy samankaltaisena ja yksipuolisena pitkään, voi syntyä ongelmia. Siksi lajinomaisen treenaamisen lomaan tulisi sisällyttää myös muita lajeja, vaihtelevaa harjoittelua ja jopa ohjaamatonta, valvottua treeniä, jossa huolehditaan, ettei tapaturmia synny ja että tekniikka menee oikein. Muuten peli voi olla vähemmän kurinalaista. Tämä kaikki pätee myös aikuisiin.
Junioreilla ratkaisevaa ei ole treenin määrä vaan laatu
Jalkapallovammojen synnyssä ei tietty treenimäärä ole niinkään ratkaisevaa, vaan treenin sisältö. Yksipuolisen harjoittelun sijaan olisi tärkeää treeneissäkin muistaa leikkimielisyys ja lajia tukeva, kehittävä ja palauttava harjoittelu. Samalla kehittyvät myös tärkeät, etenkin joukkuelajeissa opittavat taidot eli yhteistyökyky, vuorovaikutustaidot ja toisten huomioiminen.
- Kun mukana on leikkimielisyyttä, ei liikuntamäärä ole lapselle ongelma. Rajoituksia junioriurheilijat eivät liikkumisen tarvitsekaan, mutta vapaapäiviä olisi hyvä olla 1–2 päivää viikossa, kertoo Klaus.
Kasvuikäisen jalkapalloilijan jänteiden kiinnittymisalueet ja lanneranka alttiita vammoille
Nuorilla jalkapalloilijoilla harjoittelu siirtyy usein isommille kentille ja aletaan harjoitella pidempiä potkuja. Samoihin aikoihin ajoittuva kasvupyrähdys voi tuottaa kasvukipuja – eli kipuja ilman vammaa – ja kasvuun liittyviä erityisvammoja, jotka johtuvat luiden pitenemisestä sekä massan ja voimatasojen kehittymisestä.
- Perinteisimpiä nuorten kasvuikäisten jalkapalloilijoiden vammoja ovat polven alapuolella oleva sääriluun kyhmyyn kiinnittyvän jänteen niin sanottu Osgood schlatter -vamma. Jalkaterän kasvaessa ennen pituuskasvua, voi kipuja tulla myös kantapään kasvualueelle. Tätä kantaluun luutumisalueen kiputilaa ja siihen mahdollisesti liittyvää rasitusvammaa kutsutaan Severin taudiksi. Molemmat vammat ovat suhteellisen vaarattomia ja niitä hoidetaan lähinnä rajoittamalla liikkumista. Näistä harvemmin syntyy pysyviä ongelmia.
Suurempia ongelmia kasvuikäisillä nuorilla syntyy isompien voima-alueiden vuoksi lantion alueelle.
- Näitä voima-alueita ovat esimerkiksi takareiden lihasten kiinnittymiskohdat istuinkyhmyjen puolella ja etureiden lihasten kiinnityskohdat nivusen alueella. Kasvun takia pehmeämpi lannerangan rakenne nuorella altistaa heitä myös lannerangan rasitusmurtumille, kertoo Klaus.
Milloin lääkärin vastaanotolle?
Jos joukkueella on käytössään fysioterapeutti tai lääkäri, voi hän alkuun hoitaa ilmenneitä kiputiloja ja vammoja, ja ohjata pelaajan tarvittaessa edelleen urheilulääkärin vastaanotolle, jollei toivottavaa edistystä tapahdu.
Jos vaiva aiheuttaa huolta, voi olla hyvä tarkistuttaa tilanne lääkärin vastaanotolla.
- Vastaanotolle kannattaa tulla varhaisessa vaiheessa myös, jos kyseessä on tapaturman seurauksena syntynyt erityisvamma, jos tuntee toistuvaa samantyyppistä tai pitkittynyttä kipua tai jos suorituskyky alkaa olla huonompi kuin aikaisemmin tai suorituskyky on jo laskenut, ohjeistaa Klaus.
- Myös jos nuorella kasvupyrähdyksen aikana ja jälkeen ilmenee lantion alueen kipuja, on syytä hakeutua herkästi lääkäriin suurempien vammojen ennaltaehkäisemiseksi. Pahimmillaan runsaasti toistuvassa rasituksessa lihasten jänne saattaa jopa vetäistä luupalan tai luu-rustokiinnitysalueen irti, mikä voi aiheuttaa pidemmän tauon harjoittelusta.
Mitä aiemmin kiputilaa, vammaa tai suorituskyyn laskua päästään hoitamaan, sitä paremmin pystytään ehkäisemään tilanteen paheneminen entisestään ja/tai nopeuttamaan kuntoutumista.
Klaus Köhler pitää vastaanottoaan Töölön Mehiläisessä.