Mehiläisen pisto -podcastissa keskustellaan uupumisesta ja jaksamisvaikeuksista, kun työterveyspsykologi Mikko Luukkainen saa vieraakseen Minttu Viitasen Accenturelta. Uupuminen on kasvussa oleva ilmiö, joka näkyy mielenterveystilastoissa, sairauspoissaolojen määrässä sekä yksilöiden ja organisaation työkyvyssä. Tutkimusten mukaan 65 % suomalaisista työntekijöistä kokee uupumuksen selvänä vaarana tai ainakin ajattelee uupumusta silloin tällöin. Uupumus on monitahoinen ilmiö, joka kehittyy, kun kuormitus on ollut liian kovaa liian kauan eikä palautuminen ole ollut riittävää.
Kuuntele podcast
Katso video
Minttu Viitanen työskentelee Accenturella johtajana julkisten palveluiden ja terveydenhuollon parissa. Accenture on yritys, joka auttaa asiakkaitaan erilaisissa digitalisaatiohankkeissa. Viitanen kertoo, että konsultit toimivat ympäristössä, jossa odotuksia tulee asiakkaalta ja omalta organisaatiolta.
”Aikataulut sovitaan aina ensin asiakkaan näkökulmasta, mutta odotuksia on sisäisestikin. Usein joudutaan hakemaan kompromissia. Toisaalta voi olla, että sisäisessä organisaatiossa on kuormittavia asioita, ja vastaavasti asiakastyö antaa energiaa – tai päinvastoin”, Viitanen pohtii.
Accenturella työmäärään ja työtapoihin voi Viitasen mukaan vaikuttaa paljonkin, tilanteesta riippuen. Konsultointityöhön on helppo sovittaa esimerkiksi osa-aikainen työ. Samoin työn sijaintiin ja kuormitukseen voi vaikuttaa: kuinka paljon työntekijä haluaa ottaa kokonaisvastuuta? Jos työntekijällä on kovasti kunnianhimoa ja energiaa mennä eteenpäin, on itsestä kiinni paljonko ottaa asioita työpöydälle. Ylitöitä ei kuitenkaan pidetä Accenturella normaalina, töistä pitäisi selviytyä normaalin työajan puitteissa. Oman työuransa alkuvaiheilla Viitanen muistaa olleensa innokas ja asioihin tarttuva, asiakkaan luottamus oli hänelle tärkeää.
”Käytin paljon aikaa työhön. Tein hommia kansainvälisessä ympäristössä ja matkustin paljon. Työ otti suuren roolin elämässäni, mutta se oli enemmän kuin pelkkää työtä. Minulle on jäänyt noilta ajoilta elinikäisiä ystäviä”, Viitanen sanoo.
Yksittäinen tekijä ei aiheuta uupumusta
Paineita ja kuormitustakin on mahtunut Viitasen uralle, ensimmäiset vuodet konsulttina olivat henkisesti ehkä vaikeimmat. Viitanen uskoo, että moni kokee samoja tunteita ensimmäisissä työpaikoissa, ennen kuin on oppinut tekemisen tavan ja ympäristön. Yksi käänteentekevä aika uralla monesti on, kun perheen perustaminen tulee ajankohtaiseksi. Kun Viitasen tytär oli pieni, hän koki entisen ”keikkaelämän” raskaammaksi.
”Kokonaisuus muuttui, arjen pyörittämiseen meni enemmän aikaa. Kotona ei myöskään ollut samalla tavalla mahdollisuutta palautumiseen, koska silloin piti kompensoida asioita, joista jäi poissa ollessa paitsi. Siinä alkaa helposti polttaa kynttilää molemmista päistä”, Viitanen muistelee.
Viitasen voimavaroja koeteltiin rajusti vuonna 2015. Tuolloin hän oli mukana mielenkiintoisessa työprojektissa yhdessä kansainvälisen tiimin kanssa. Töissä tehtiin pitkiä tunteja ja reissupäiviä kertyi, kuormitustilanne jatkui yli puoli vuotta. Samalla Viitanen tuli raskaaksi, mutta sai keskenmenon.
”Tämä yhdistelmä oli liikaa. Huomasin olevani tilanteessa, jossa en ole työkykyinen. Jälkiviisaasti ajateltuna tämä ei syntynyt yhdestä asiasta. Olisin hanskannut työkuormituksen, jos en olisi kokenut samalla henkilökohtaisia menetyksiä”, Viitanen pohtii.
Ympäristökään ei aina oivalla sitä, kuinka paljon luonnolliseen elämään kuuluvat asiat vievät voimavaroja. Eri menetysten ja sairauksien merkitys vaikuttaa lähes huomaamatta toimintakykyyn. Kukaan ei herää yhdessä yössä siihen, että nyt olen väsynyt vaan kunto heikkenee pikkuhiljaa. Tällöin siihen pääsee myös vaarallisesti tottumaan.
”Ensin nukkuminen häiriintyi ja ajattelu kapeni. Moni saattoi huomata tilanteeni, mutta siihen ei puututtu ennen kuin oli jo myöhäistä. Tiedän, että moni on todella kauan työkyvyttömänä, mutta itse pääsin takaisin työelämään kuukauden levon jälkeen”, Viitanen kertoo.
Toipumiseen auttoivat yksinkertaiset asiat; kun on väsynyt, pitää levätä. Viitaselle oli kehittynyt jo uran alkuvaiheilta työskentelytapa, joka ei ollut hänelle kestävä. Vuonna 2015 hän ymmärsi, että oli aika miettiä omat työtavat uudelleen. Muutos ei syntynyt viikossa, vaan ymmärrys saavutetaan aina viiveellä. Viitanen oivalsikin, ettei hänen ole pakko olla ratkaisu kaikkeen. Uudenlainen kuormitustilanne syntyi, kun Viitanen sairastui syöpään vuosi sitten kesäkuussa.
”Jouduin viikossa jättämään kaiken ja hyppäämään syöpähoitoihin. Tällä hetkellä syöpä on remissiossa ja olen palannut töihin, mutta jälleen huomasin, että asiat pyörivät myös ilman minua”, Viitanen toteaa.
Työn merkityksellisyys on kaksiteräinen miekka
Viitanen kokee aiemmin olleensa hyvin rajaton, työasiat valuivat mukaan joka paikkaan. Edelleen Viitanen on joustava, mutta rajoista pidetään nyt kiinni.
”Henkilöt, jotka laittavat rajoja, ovat usein myös empaattisempia. Jos ihminen ei koe, että häntä kunnioitetaan, niin ei silloin ole yhtä paljon voimaa myötäelää toisen tilannetta”, Viitanen kertoo.
Viitasella on kaksi lasta ja tällä hetkellä hän asettaa perheensä etusijalle. Muutamana iltana viikossa Viitasella on ulkopuolista apua arjen pyörittämiseen, jolloin hänellä on mahdollisuus tehdä enemmän töitä. Tasapaino on siis löytynyt.
Työn merkityksellisyydellä on myös suora yhteys jaksamiseen. Viitanen pitää tätä silti kaksiteräisenä miekkana: merkityksellisyyden tunne voi olla voimavara, mutta siihen voi jäädä myös vangiksi.
”En ehkä yhdistäisi intohimoa ja työtä samaan lauseeseen, koska tuolloin ajautuu helposti intohimon vietäväksi. Se ei kuulosta kovin kestävältä. Toisaalta itselle merkityksellisessä työssä on helppo perustella, miksi siihen käyttää aikaa”, Viitanen kiteyttää.