Yllättävä ja järkyttävä tapahtuma aiheuttaa ihmisessä yleensä ensireaktiona jonkinlaisen shokkireaktion – pienemmän tai isomman. Vahva ensireaktio on mielen keino suojata ihmistä ja hänen psyykettään järkyttävältä tapahtumalta.
Mieli annostelee järkyttävän tapahtuman sisältämää tietoa sopivissa paloissa ja tuo tiedon ihmisen tietoisuuteen aina sitä mukaan osissa, kun ihminen on valmis ja kykeneväinen tietoa käsittelemään. Shokkireaktioon voi liittyä etenkin alussa järkyttävän tapahtuman täysi kieltäminen tai jonkinlainen tunne siitä, että on vaikea uskoa asian edes tapahtuneen.
Mitä on yllättävän kriisin iskiessä aluksi tärkeä muistaa?
Kriisin iskiessä olisi hyvä alkuun keskittyä ns. perusasioista huolehtimiseen, kuten perusturvallisuuden vahvistamiseen, eli keskittää voimavarat itsestä ja läheisistä huolehtimiseen. Ihmisen perustarpeista, kuten levosta, unesta ja ravinnosta, tulisi huolehtia sellaisilla tavoilla, jotka kokee itselleen sopiviksi. Alkoholin tai muiden päihteiden avustuksella mieltä ei kannata turruttaa.
Turvan hakeminen on tärkeää järkyttävän tapahtuman kokemuksen jälkeen; kannattaa viettää mahdollisimman paljon aikaa paikassa, jossa kokee olevansa turvassa ja jossa on hyvä olla. Hyviä rauhoituskeinoja ovat myös läheisten kanssa oleminen, rentoutuminen ja omien tuntemusten jakaminen muiden kanssa.
Miten ei kannata reagoida kriisiin?
Kriisin sattuessa ja kriisireaktion alkuvaiheessa ei kannata pakottaa itseään jatkamaan elämää aivan kuin mitään ei olisikaan sattunut. Itseään ei kannata myöskään pakottaa olemaan reagoimatta ja tuntematta mitään.
Jokainen ihminen on yksilö, ja jokaisella meistä on oma yksilöllinen tapansa reagoida mieltä järkyttävään tilanteeseen. Sama ihminen voi myös reagoida aivan eri tavoin erilaisiin järkyttäviin tilanteisiin – kriisitilanteetkaan eivät siis aina ole samanlaisia. Omaan reagointitapaan ja samalla mm. stressin sietokykyyn vaikuttavat samanaikaisesti moni eri asiat.
Ei ole yhtä oikeaa tai väärää tapaa reagoida, vaan kaikki reagointitavat ja tuntemukset ovat sallittuja myönteisistä kielteisiin. Pääasia on, että ihminen reagoi, sillä se on aina merkki ja signaali siitä, että asian työstäminen ja prosessointi on mielessä lähtenyt liikkeelle.
Kriisin työstäminen on tärkeä asia ihmisen psyykkisen toipumisprosessin etenemisen kannalta. Ensivaiheessa ei kannata jäädä täysin yksin pohtimaan asiaa tai ainakaan turvautua vääränlaisiin rentoutumiskeinoihin, esimerkiksi alkoholiin tai muihin päihteisiin.
Mistä voi hakea tukea?
Jokaisella meillä on erilaiset tarpeet ja keinot purkaa stressiä, palautua rasituksesta ja "ladata akkuja". Tukea kannattaa hakea sellaisella tavalla, jonka on huomannut itsellään toimivan.
Tukea kriisiin voi ja kannattaa hakea:
- itselle läheisistä ihmisistä (sosiaalinen tuki, puhuminen)
- luonnosta (mielen rauhoittuminen, raitis ilma, mietiskelyn mahdollisuus)
- liikunnasta (liikunnan kautta voi lisätä kehon ja samalla mielen hyvinvointia)
- työterveyshuollosta (ulkopuoliselle puhumisen mahdollisuus ja muu tuki)
- musiikista tai erilaisista rentoutumisharjoituksista (voi toimia eräänlaisena terapiana joillekin).
Lue lisää: Kriisityö työpaikoilla
Miten tukea järkyttynyttä ihmistä?
Järkyttynyttä ihmistä voi auttaa parhaiten ennen kaikkea rauhoittelemalla, pysymällä itse rauhallisena, keskustelemalla ja pyrkimällä normalisoimaan toisen ihmisen levotonta tunnetilaa.
On tärkeää olla tilanteessa aidosti läsnä, kuunnella häntä, osoittaa empatiaa ja ennen kaikkea osoittaa ymmärtävänsä sitä, mitä hän tilanteessaan kokee ja tuntee.
Ihmisestä riippuen myös vaikkapa kosketus voi auttaa ja rauhoittaa järkyttynyttä ihmistä. Tosin kaikki eivät kosketuksesta pidä, joten asian kanssa kannattaa olla varovainen ja keskittyä erityisesti aitoon läsnäoloon.
Miten kertoa lapselle jostain järkyttävästä asiasta?
Kun kertoo lapselle järkyttävästä asiasta, kannattaa muistaa, että lapsen valmius ymmärtää ja käsitellä asioita on erilainen kuin aikuisella. Asia kannattaa selittää selkeästi ja mahdollisimman konkreettisia ilmaisuja hyödyntäen, jotta lapsen olisi helpompi ymmärtää.
Tosiasiat tapahtuneesta kannattaa kertoa, mutta ns. hurjimmat yksityiskohdat kannattaa lapselta suodattaa. Lapsen mahdollisiin kysymyksiin kannattaa vastata rauhallisesti ja rehellisesti. Kertomatta jättäminen saattaa lisätä turvattomuuden tunteita ja epävarmuutta, jotka voivat aiheuttaa lisää stressiä itse tapahtuman lisäksi.
Asiantuntijana työpsykologi Pauliina Ruusuvuori.
Lue lisää:
Tietoa kehon ja mielen hyvinvoinnista