Pakko-oireinen häiriö on ahdistuneisuushäiriö, jossa henkilöä vaivaavat toistuvat pakkoajatukset ja/tai -toiminnot eli pakko-oireet. Pakkoajatukset ovat usein epämiellyttäviä, ja pakko-oireiden avulla henkilö pyrkii lievittämään niiden aiheuttamaa ahdistusta. Pakkoajatukset eivät silti aina johda pakko-oireisiin.
Toistuvien pakko-oireiden ja -rutiinien vuoksi normaali arkielämä voi muodostua vaikeaksi. Häpeälliset, esimerkiksi seksuaalisuuteen tai toisten vahingoittamiseen liittyvät pakkoajatukset puolestaan aiheuttavat voimakasta syyllisyyttä, eikä niistä halua kertoa kenellekään.
Jos kärsit pakko-oireista, älä jää yksin vaan hakeudu rohkeasti psykiatrian erikoislääkärin vastaanotolle.
Pakko-oireet ja pelko
Tyypillisesti pakko-ajatukset liittyvät pelkoon likaantumisesta tai jonkin tartunnan saamisesta. Tästä seuraa pakko-oireina käsien ja kehon, tai vaihtoehtoisesti kodin pintojen taikka esimerkiksi petivaatteiden jatkuvaa pesemistä ja desinfiointia. Normaalista hygieniasta pakko-oireisen häiriön erottaa melko helposti.
– Jos samat pyykit täytyy pestä kolme kertaa peräkkäin pesukoneessa tai kotoa lähtö viivästyy tunneilla käsien pesun tai suihkussa käymisen vuoksi, kyseessä on todennäköisesti pakko-oireinen häiriö johon kannattaa hakea apua, sanoo psykiatrian erikoislääkäri Kadri Andre Mehiläisestä.
Muita tyypillisiä pakkoajatuksia ovat jatkuva epäily, symmetrian tarve, pelko sairastumisesta johonkin vakavaan sairauteen, tai aggressiiviset ja seksuaaliset pakkoajatukset. Synnytyksen jälkeen joillekin äideille voi myös tulla vauvan tai muiden henkilöiden vahingoittamisajatuksia.
– Niistä äiti luonnollisesti kokee äärimmäistä syyllisyyttä. Yleensä tällöin ei kuitenkaan ole kyse pakko-oireisesta häiriöstä, vaan ennemminkin tila liittyy äidin väsymykseen ja synnytyksenjälkeiseen masennukseen, Andre sanoo.
Pakko-oireista yleisimpiä ovat loputon tarkistaminen, peseminen, laskeminen ja kyseleminen. Tavanomaisesta varmistelusta pakko-oireisen häiriön erottaa arkielämän selvä vaikeutuminen. Oireet voivat kuitenkin olla kaikkea lievästä äärimmäiseen – häiriö ei ole oirekuvaltaan mustavalkoinen. Diagnosoinnissa voidaan myös käyttää apuna testejä.
Pakko-oireisen ahdistuneisuushäiriön hoito
Pakko-oireinen häiriö ahdistuneisuushäiriö puhkeaa tyypillisesti joko lapsuusiässä, noin 10 ikävuoden tuntumassa, tai vaihtoehtoisesti nuorella aikuisiällä. Vaikka alttius on voimakkaasti periytyvä, psykiatrian erikoislääkäri Kadri Andren mukaan pakko-oireisen henkilön historiasta löytyy usein jokin traumaattinen tapahtuma.
– Hoitona käytetään tyypillisesti käyttäytymis- tai kognitiivista terapiaa yhdistettynä serotoniiniselektiiviseen lääkitykseen. Käyttäytymis- ja altistusterapiassa lähdetään siitä, että ahdistavien ajatusten tulemista ei pitäisi pelätä. Sitä kautta pakkoajatusten ja -toimintojen ketju pikkuhiljaa lähtee purkautumaan.