Kirkkonummella sijaitsevalla omakotialueella on aurinkoinen ja unelias aamupäivä. Veden äärellä sijaitsevaa tonttia pilkuttavat pienet yksityiskohdat: pittoreski piharakennus, katettu kuisti grilleineen ja terassiryhmineen, trampoliini ja kiipeilyteline. Täällä nautitaan kesästä.
Täydellisen kesäidyllin rikkoo vain yksi asia: talon isäntä saapuu tervehtimään vierailijaa kyynärsauvoilla konkaten.
Diagnoosina nivelrikko
Vielä vuosi sitten Sami Sallinen, 55, opetteli valloittamaan vuoria Grönlannissa. Ikänsä kamppailulajeja harrastanut ja personal trainerina toiminut LähiTapiolan turvallisuuspäällikkö oli innostunut uudesta harrastuksesta, ja osallistui elämänsä ensimmäiselle vuorivaellukselle osana löytöretkeilijä Patrik ”Pata” Degermanin retkikuntaa.
Vaikka Sallinen vetikin vaelluksen kunnialla loppuun, jäi seikkailu toistaiseksi viimeiseksi. Jo pari vuotta aikaisemmin lajiharjoitukset täyskontaktikaraten parissa olivat alkaneet tuntua tahmeilta. Ennen spagaattiin taipunut mies ei saanut enää jalkaa nousemaan tavalliseen tahtiin, mutta ohitti ongelman huonosta kehonhuollosta johtuvana vaivana ja aloitti uuden venyttelyrutiinin.
”Pitkällä valmentajataustalla fysiikasta pitäisi jotain tietää, mutta näköjään menee mäkeen, kun amatööri alkaa itseään diagnosoimaan. Kuvittelin, että kyse on istumatyössä jämähtäneistä lonkankoukistajista.”
Oikea diagnoosi oli astetta vakavampi: lonkan nivelrikko.
Tekonivelleikkauksesta helpotus kipuihin
Nyt Sallinen viettää leppoisaa kesäpäivää omakotitalonsa terassilla. Takana on lonkan tekonivelleikkaus Töölön Mehiläisessä ja käynnissä muutaman kuukauden sairausloma.
Sallinen oli hakeutunut vaivojensa vuoksi tekonivelkirurgi Teemu Helkamaan vastaanotolle jo ennen Grönlannin reissuaan. Aktiiviurheilija oli alkanut epäillä, että syy lonkan kolotukseen ei ehkä ollutkaan iässä tai isoissa treenimäärissä.
”Ensimmäinen iso hälytysmerkki oli, että kipu valvotti öisin. Edes hyötyliikuntaa ei pystynyt tekemään kunnolla ilman särkyä.”
Diagnoosin saamisen jälkeen Sallinen ja Helkamaa tarkkailivat tilannetta lähes vuoden päivät. Grönlannin reissu hoitui vielä kortisonipiikin avulla, mutta tänä keväänä kipu alkoi haitata arkea ja työntekoa huomattavasti, käytti Sallinen sitten ergonomista seisomapöytää tai istui normaalissa konttorituolissa. Lääkäri ja potilas tekivät yhdessä päätöksen: tekonivelleikkaus olisi Sallisen tilanteessa paras vaihtoehto.
”Minulla on takana muitakin leikkauksia, kuten selän operaatio. Diagnoosin saatuani ensimmäinen reaktioni oli, että jos huonosta saa leikkaamalla paremman, niin tehdään se. Halusin päästä takaisin treenaamaan.”
Yhden yön sairaalareissu
Kun päätös oli tehty, asiat etenivät nopeasti, ja Sallinen pääsi leikkauspöydälle ilman pitkää jonottamista. Kesäkuussa hänen lonkkaansa asennettiin keraaminupillinen, sementitön tekonivel.
Useimmiten tekonivelleikkauksen sairaalahoito kestää 1–5 päivää. Sallinen vietti sairaalassa yhden yön ja kuvailee kokemusta varsin vikkeläksi: aamulla tehty leikkaus kesti pari tuntia, ja samana iltana hän opetteli jo kepeillä kävelyä. Seuraavana aamuna ohjelmassa oli jumppaa ja kuntoutusohjeita fysioterapeutin kanssa, ja kotiin Sallinen suuntasi iltapäivästä.
”Aika nopea käynti kun ajattelee, että siellä on sahattu luuta ja lyöty lisäosia kroppaan.”
Turvallisuuden tunnetta leikkaukseen lähtemiseen Salliselle toi vuoden aikana syntynyt ja syventynyt lääkäri–potilas-suhde. Sattumalta työterveyden lähetteen kautta omaksi ortopediksi valikoitunut Helkamaa saakin Salliselta pelkkiä kehuja.
”Teemu on kova tekijä. Kysymyksiin tulee ammattilaisen mielipide kuin apteekin hyllyltä, mutta kuitenkin asiakasta kuunnellen. Ja persoonaanhan se fiilis liittyy myös: Teemun kanssa luottamus rakentui penkissä istuen ensitapaamisesta lähtien.”
Kivuttomuus ja treeneihin paluu siintävät edessä
Tämän kesän Sallinen on keskittynyt leikkauksesta toipumiseen. Töihin paluu on tiedossa elokuun lopussa, mutta vielä toistaiseksi päiviä rytmittävät lähinnä fysioterapeutin antamat kuntoutusharjoitukset. Toisina päivinä treeniä jaksaa tehdä enemmän, toisina pitää vielä hieman himmailla kivun takia. Arki rullaa normaalisti – tosin pienin muutoksin. Kävely kulkee vielä hetken kyynärsauvojen kanssa ja terassilla lekotellessa santsit kahvikuppiin saa tilata perheenjäseniltä.
”Vaimo haki terveyskeskuksesta kyynärsauvojen lisäksi korokkeen vessanpönttöön. Normaaliaskareisiin en pääse osallistumaan, joten en voi kuin ottaa kaiken ilon irti passattavana olemisesta.”
Tyypillisesti lonkan tekonivelleikkauksesta kuntoutumiseen kuluu noin kolme kuukautta. Aina vuoteen saakka leikkauksesta tilanne kehittyy vielä pikkuhiljaa ja alaraajan lihasvoima vahvistuu. Siinä ajassa myös luu kasvaa sementittömän proteesin karheaan pintaan ja kiinnittyy lopullisesti paikalleen. Kovin paljon rajoituksia liikkumiseen ei toipumisen jälkeen ole tiedossa, vaan Sallinen pääsee palaamaan urheiluharrastustensa pariin normaaliin tapaan, kunhan välttää pahimpia jalkoihin osuvia tärskyjä. Hyvän alun saanutta vuorivaellusharrastustakin pystyy luultavasti tulevaisuudessa jatkamaan.
”Kivuttomuus on se ykkösjuttu. Ja se, että saan jatkaa urheilua, vaikka jatkossa jätänkin spagaatit väliin”, Sallinen nauraa.