Karsastuksella tarkoitetaan silmien yhteistoiminnan häiriötä, jossa vain toinen silmä on suunnattu havaintokohteeseen oikein. Väestöstä noin viidellä prosentilla esiintyy jonkinlaista karsastusta. Se on jossain määrin periytyvää ja syyt ovat moninaiset. Karsastus voi olla jatkuvaa tai ajoittaista. Se voi esiintyä samassa silmässä tai vuorotella, jolloin karsastus siirtyy silmästä toiseen. Karsastustyyppejäkin on useita.
Ilmikarsastuksessa toinen silmä katsoo havaintokohteen suuntaan nähden sisään-, ulos-, ylös- tai alaspäin. Kiertokarsastuksessa silmä on puolestaan kääntynyt oman akselinsa ympäri virheelliseen asentoon. Piilokarsastustarkoittaa hallittua karsastustaipumusta. Piilokarsastus saadaan esille silmälääkärin tutkimuksissa.
Piilokarsastuksen oireet
Piilokarsastuksen aiheuttamat oireet vaihtelevat silmien väsymisestä kaksoiskuvien näkemiseen. Karsastus voi aiheuttaa muun muassa silmien väsymistä, päänsärkyä ja erilaisia ongelmia näyttöpäätetyössä ja lukiessa. Väsyneenä tai pitkäjaksoisessa lähi- tai näyttöpäätetyössä tila usein pahenee.
Mikäli piilokarsastusta esiintyy kauas katsellessa, näkemisen ongelmaa tulee esimerkiksi liikenteessä, urheillessa tai televisiota katsellessa. Useimmiten henkilö näkee kuvan yhtenä, mutta lihastyö kuormittaa silmää.
Piilokarsastuksen toteaminen
Oirehtivaa ja siten hoitoa vaativaa piilokarsastusta esiintyy 7 – 10 prosentilla väestöstä. Niin sanotussa ortoptisessa tutkimuksessa tutkitaan muun muassa karsastuksen luonne, suunta ja määrä.
Lapsipotilailla tutkimustilanne voi olla haastavampaa kuin aikuisella ja karsastuksen arvioinnissa joudutaan käyttämään yksinkertaisia menetelmiä. Tutkimus on tehtävä aina huolellisesti, mutta toisinaan lääkäri joutuu tyytymään pelkkään silmien tilan yleiseen tarkasteluun. Tällöin on tärkeää, että lapsi käyttää tutkimustilanteessa silmiään omaehtoisesti ja mielenkiintonsa mukaisesti sekä lähellä että kauempana oleviin kohteisiin.
Piilokarsastuksen hoito
Karsastusta pystytään hoitamaan useimmissa tapauksissa, kun katselemisessa tai näkemisessä on ongelmia tai karsastus on kosmeettisesti häiritsevää. Jokainen hoitopäätös tehdään yksilöllisesti ortoptisen tutkimuksen tulosten mukaan.
Tiettyjä piilokarsastuksia voidaan hoitaa ”silmäjumpalla” eli niin sanotulla ortoptisilla harjoitteilla. Tällöin silmien neuromuskulaarista yhteistoimintaa parannetaan. Toisinaan ongelmat poistuvat parhaiten silmälaseihin hiottavan prismakorjauksen avulla. Myös leikkaushoitoa käytetään riippuen karsastuksen tyypistä tai määrästä.
Säännölliset näköharjoitteet
Kun piilokarsastuksessa päädytään ortoptiseen hoitoon eli näköharjoitusten tekemiseen, tutkittava saa tarkat ohjeet harjoitusten oikeasta suoritustavasta. Näköharjoitus vaatii yleensä kaksi viiden minuutin mittaista harjoituskertaa päivässä.
Seurantatutkimus on tarpeen noin kahden kuukauden kuluttua, jonka jälkeen harjoitusmäärä puolitetaan. Noin viiden kuukauden kuluttua tehdään jälkitarkastus, jossa arvioidaan jatkohoidon määrä ja laatu.
Piilokarsastusta korjaavat prismalasit
Prismalasihoidossa testataan jo tutkimustilanteessa hyvin tarkasti prisman toimivuus. Joskus voi olla tarpeen käyttää omien silmälasien päälle asennettavaa irrallista kokeiluprismaa kotona ennen kuin lopullista päätöstä prismakorjauksen määrästä tehdään. Silmälasilinssin toimivuutta prismahionnan kanssa on aina arvioitava jokaista silmälasimääräystä varten erikseen.
Leikkaushoito piilokarsastuksessa
Kirurgisesti karsastusta voidaan korjata silmäkohtaisesti kahteen, kolmeen tai neljään liikuttajalihakseen, joita kussakin silmässä on kuusi kappalaetta. Piilokarsastusta korjataan useimmiten kahdesta lihaksesta, mutta lisäleikkausten tarve on aina yksilöllinen.
Lähinäköhäiriö vai piilokarsastus?
Kouluikäisillä ja alle 45-vuotiailla voi ilmetä silmien lähinäkemisen häiriöitä. Tällöin silmien lähitarkennusmekanismi eli akkommodaatio ei toimi kuten pitäisi. Poikkeava akkommodaatiokyky oireilee usein samoin kuin piilokarsastus. Silmien akkommodaation toimivuus on usein mahdollista normalisoida näköharjoitusten avulla. Joissakin tapauksissa silmälasit voivat olla tarpeellinen lisä hoidossa.
Asiantuntijana Laura Lindberg, silmätautien erikoislääkäri, karsastuskirurgi, Mehiläinen