Täysin terveiden työntekijöiden lisäksi töissä käy päivittäin useita, joilla on erilaisia oireita, vaivoja ja sairauksia. Onko tämä riski terveydelle tai sairauden pahenemiselle, vai voiko työssä käynti jopa edistää toipumista? Teknologiateollisuuden työehtosopimukseen tuli viime vuonna käsite "korvaava työ", jonka tavoitteena mahdollistaa työssä jatkaminen sairaudesta huolimatta. Mistä oikein on kysymys ja miten korvaavat työt tulisi järjestää?
Työssä käyminen sairaudesta huolimatta on yleistä. Keväällä 2008 SAK:n teettämä tutkimus osoitti, että puolet kyselyyn vastanneista oli ollut sairaana työssä vähintään kerran edellisen vuoden aikana. Vuosittain tehtävän Työolobarometrin mukaan kolmanneksella työssäkävijöistä on jokin krooninen sairaus. Heistä kuitenkin puolet kokee, ettei sairaus millään tavalla vaikeuta heidän työntekoaan ja kolmannes ilmoittaa, että hekin suoriutuvat työstään.
Sairausloma on osa sairauden hoitoa
Työterveyshuollon näkökulmasta on suorastaan toivottavaa, että ihminen voisi sairauksistaan huolimatta jatkaa työssään. Kuinka suositeltavaa sairaudesta huolimatta työskentely on, riippuu luonnollisesti sekä sairaudesta että työstä. On sairauksia, jotka estävät työn jatkamisen joko alentuneen toimintakyvyn tai hoitojen vaatiman poissaolon vuoksi. Tällaisia ovat monet infektiot sekä vakavat sairaudet ja vammat.
Mikäli sairaus on aiheutunut työstä, on kyseessä ammattitauti tai työperäinen sairaus. Tällöin ei luonnollisestikaan ole syytä jatkaa altistumista samalle haittatekijälle, joka on jo aiheuttanut haittaa terveydelle.
Yleisyydeltään merkittävimmät suomalaisten työkykyä uhkaavat sairaudet ovat mielenterveysongelmat ja liikuntaelinvaivat. Juuri näissä sairauksissa työssä jatkaminen tarjoaa eniten mahdollisuuksia tehostaa hoitoa ja kuntoutusta, sillä tiedetään, että ne paranevat huonosti pelkällä sairauslomalla. Pahimman vaiheen mentyä ohi sekä mielenterveys että liikuntaelimistö kuntoutuvat parhaiten, jos potilas voi jatkaa mahdollisimman normaalia elämää ja työntekoa. Mitä enemmän voi itse vaikuttaa työtahtiinsa ja järjestykseen, missä työnsä tekee, sitä helpompi on jatkaa töissä hieman alentuneellakin työkyvyllä.
Laki ei takaa kenellekään oikeutta sairauslomaan, vaan sairausloman tarve perustuu lääkärin arvioon. Työsopimuslaissa taataan sairauden vuoksi lääkärintodistuksella töistä pois jäävälle oikeus sairausajan palkkaan. Sairausvakuutuslaissa edellytetään, että sairauspäivärahaa saava henkilö on sairauden vuoksi kykenemätön tekemään omaa työtään tai siihen läheisesti verrattavaa työtä. Sairauslomatarvetta arvioidessaan lääkärin on huomioitava mahdollisuus tehdä korvaavaa työtä sairausloman aikana. Se on vaihtoehto sille työlle, mitä potilas teki juuri ennen vastaanotolle lähtemistään.
Terveenä töihin ja vähän sairaanakin
Suomessa on perinteisesti ajateltu, että töitä tehdään terveenä ja sairastuminen edellyttää aina sairauslomaa. Liikuntaelinvaivoista ja mielenterveysongelmista puhuttaessa käytännön rajanveto terveen ja sairaan välillä ei kuitenkaan ole ihan helppoa. Terveys ja sairaus eivät ole kaksi erillistä ilmiötä, vaan me kaikki olemme jossain näiden kahden ääri-ilmiön välissä. Sen vuoksi joudutaankin kysymään, kuinka terve oikein pitää olla, että saa jatkaa työntekoa. Vakavastakin taudista huolimatta monet haluavat jatkaa työssä oman hyvinvointinsa (ja toimeentulonsa) turvaamiseksi.
Onko "sairaana" työssä käymisestä osoitettu olevan jotain haittaa terveydelle? Tätä kysymystä selvitettiin englantilaisilla virkamiehillä, jotka lähtötilanteessa kokivat oman terveytensä huonommaksi kuin muilla samanikäisillä. Kolmen vuoden seurannassa osa tästä ryhmästä ei ollut päivääkään sairauslomalla. Heitä verrattiin niihin alkutilanteessa terveytensä huonoksi kokeneisiin, jotka olivat kohtuullisesti sairauslomalla seuranta-aikana. Tällöin huomattiin, että sairauslomaa välttäneillä, oli kaksinkertainen riski saada sydäninfarkti.
Tulosta pidetään usein osoituksena siitä, kuinka tärkeää on "huonovointisena" jäädä sairauslomalle. Koska huonoksi arvioitu terveydentila on eri asia kuin huonovointisuus, kyseistä johtopäätöstä ei tulosten perustella voi vetää. Tutkimus osoitti selvästi, että sairauslomilla voidaan edistää toipumista. Minkään sairauspoissaolojen hallintamallin tavoite ei siis saa olla sairauslomalle jäämisen hankaloittaminen.
Kuntouttava työ
Lääkärin tavoite on aina potilaan paraneminen. Aina tämä ei ole mahdollista. Monet sairaudet uusiutuvat tai jäävät jopa pysyviksi. Tällöin hoidon tavoite on auttaa potilasta jatkamaan mahdollisimman täysipainoista elämää - työnteko mukaan luettuna. Lisäksi tiedetään, että pitkän sairausloman jälkeen on vaikea palata töihin etenkin, jos poissaolo liittyy mielenterveysongelmiin. Myös liikuntaelinvaivoissa on osoitettu, että pitkä sairausloma aiheuttaa "työntekokyvyttömyyttä", minkä vuoksi sairauslomien tarpeetonta pitkittymistä tulee välttää.
Vuoden 2007 alusta tuli voimaan osasairauspäivärahalaki, joka helpottaa työhön paluuta pitkän (noin kolme kuukautta tai pidemmän) sairausloman jälkeen. Täysipäiväisen paluun rinnalle on tuotu mahdollisuus palata töihin lyhennetyn työpäivän turvin. Työnantaja maksaa palkkaa 40 - 60% normaalista tehdyn työajan mukaan ja Kela maksaa puolet sairauspäivärahan suuruisesta korvauksesta suoraan työntekijälle. Osa-aikaista työhön paluuta voi jatkaa korkeintaan kolme kuukautta. Tämän lain myötä myös yhteiskunta osallistuu korvaavan työn järjestelyihin.
Myös työeläkevakuutusyhtiöt tukevat osa-aikaista työhön paluuta, mikäli sairaus on aiheuttanut useita kuukausia kestäneen sairausloman. Tässäkin tapauksessa tavallisinta on työajan lyhentäminen ja pidentäminen vähitellen kuntoutumisen edistyessä. Kustannukset koko työkokeilun ajalta maksaa työeläkeyhtiö. Tämä etu on osa ammatillista kuntoutusta. Sitä on mahdollista saada sairauden vuoksi ja pysyvän työkyvyttömyyden uhan pienentämiseksi. Se voi tarkoittaa myös koulutusta uuteen työtehtävään, ammattiin tai jopa omaan yritykseen.
Korvaava työ
Vaikka työehtosopimuksessa käytetään termiä korvaava työ, lääkärin näkökulmasta järjestelyillä tuetaan kuntoutumista ja estetään syrjäytyminen. Sen vuoksi myös korvaavan työn tulee olla luonteeltaan "kuntouttavaa". Tieteellisissä tutkimuksissa korvaavalla työllä on osoitettu selvää vaikuttavuutta ja kustannushyötyä sairauslomien pitkittymisen ehkäisyssä.
Korvaava työn malli edellyttää aina työpaikkakohtaista sopimista työnantajan ja työntekijöiden edustajien välillä. Näin vältetään jo etukäteen uuteen toimintatapaan mahdollisesti liittyvät väärinkäsitykset ja väärinkäytökset. Mallin onnistunut käyttöönotto edellyttää esihenkilöiden valmennusta. Siinä käydään läpi perustelut korvaavan työn aiheuttamalle lisätyölle ja korvaavan työn käytäntöön soveltaminen.
Korvaavan työn tulee olla osa työpaikan laajempaan sairauspoissaolojen seuranta- ja hallintamallia. Yksistään korvaavan työn mallilla sairauslomiin e saada muutosta. Tarvitaan myös toimintatavat sairauslomista ilmoittamiseen, sairauslomatodistusten kulkuun ja yhteydenpitoon sairausloman aikana sekä keskusteluihin sairausloman jälkeen.
Korvaavan työn käytössä on kolme tärkeää periaatetta: Tarpeen ja mahdollisuuden tulee aina perustua lääkärin arvioon. Korvaava työ on aina työtekijälle vapaaehtoinen valinta. Esihenkilön tulee aina tarjota korvaavana työnä mielekästä, työntekijän osaamista vastaavaa työtä.
Nämä periaatteet toteutuvat parhaiten, kun lääkäri potilaan luvalla keskustelee jo vastaanotolta puhelimitse esihenkilön kanssa. Näin voidaan sopia jo alustavasti korvaavasta työstä ja sen kestosta.
Yhteistyöllä tuloksiin
Mehiläisen TYÖkuntoon-mallin mukaisilla toimenpiteillä on saavutettu jo monilla työpaikoilla selviä muutoksia sairauspoissaoloissa. Vaikeiksi koetuista tilanteista on selvitty aiempaa helpommin selkeiden toimintamallien ja esihenkilöiden parempien valmiuksien avulla.
Toimintamallin onnistuminen edellyttää henkilöstöryhmien edustajien, työsuojelun, henkilöstöhallinnon ja työterveyshuollon kiinteää yhteistyötä. Näin voidaan avoimesti keskustella tekijöistä, jotka ylläpitävät tarvetta jäädä sairauslomalle.
TYÖkuntoon-mallin ja korvaavan työn tavoite on, ettei kenenkään tarvitse olla sairauslomalla syistä, joihin yhdessä voidaan vaikuttaa. Ei ole kenenkään edun mukaista jatkaa turhaan sairauslomalla tai syrjäytyä pysyvästi työkyvyttömyyseläkkeelle. Töitä uudelleen miettimällä ja järjestelemällä on työpanos hyödynnettävissä jatkossakin. Tämä hyödyttää kaikkia - henkilöä itseään, työpaikkaa ja koko yhteiskuntaa.