Urheiluharrastus katkeaa harmillisen usein vammoista aiheutuviin kiputiloihin. Tämä on turhaa, sillä liikuntavammoja voidaan ennaltaehkäistä monin pienin käytännön konstein.
Jotta urheilu sujuisi mahdollisimman turvallisesti ja tuottaisi iloa ja nautintoa, kuntoilijan kannattaa kiinnittää jo omaa lajia valitessaan huomiota tiettyihin perusasioihin. Näitä ovat sen hetkinen terveydentila, mahdolliset harrastusta rajoittavat vammat tai sairaudet sekä iän mukanaan tuomat rajoitteet.
– Liikuntaharrastusta aloitettaessa kuntoa olisi rakennettava pikkuhiljaa kohti riittävää lajitasoa. Urheilijan ei kannata lähteä ”20 vuoden takaisista meriiteistä” huolimatta kylmiltään pelaamaan hektistä sulkapalloa tai kilpailemaan jalkapallossa, sillä tällaisissa tuoksinoissa vammautumisen riski kasvaa selvästi. Liikkumalla pyritään elinikäisiin hyötyihin, ei pikavoittoihin, muistuttaa liikuntalääketieteen erikoislääkäri.
Vammoja ehkäistään myös liikunnan monipuolisuudella, sillä vain tiettyjä liikuntaelimiä rasittava liikunta lisää rasitusvammojen riskiä. Yhden lajin rinnalla olisi hyvä olla toinen, täydentävä vaihtoehto, mihin laaja lajivalikoima tarjoaa nykyisin hyvät mahdollisuudet. Esimerkiksi juoksijan kannattaa harrastaa lenkkeilyn lisäksi vaikkapa uintia tai pyöräilyä, sillä ne kehittävät suorituskykyä tehokkaasti ja kuormittavat elimistöä monipuolisesti.
Asianmukaiset varusteet, elimistön lämmittely ennen urheilusuoritusta ja sen jälkeinen palautuminen sekä riittävä nesteiden nauttiminen ovat tärkeitä turvallista urheilua edistäviä tekijöitä. Nestehukka voi johtaa aerobisen rasituksen aikana väsymiseen sekä koordinaatiokyvyn heikkenemiseen ja sitä kautta suurempaan vamma-alttiuteen.
- Väsyneenä, ylirasittuneena ja ylipäätään huonovointisena ei saisi koskaan urheilla, vaan silloin täytyy levätä. Kunnianhimoisimmankin urheilijan on kuunneltava kehoaan, lääkäri tähdentää.
Myös eri ikäisten ja eri kokoisten ihmisten vastakkainasettelun urheilukilpailuissa on tutkimusten mukaan todettu lisäävän liikuntavammojen mahdollisuutta. Tämä on tärkeää muistaa esimerkiksi työpaikan omaa puulaakijoukkuetta koottaessa.
Liikuntalääkäri kehottaa osteoporoosia ja -peniaa poteviakin harrastamaan sopivasti elimistöä kuormittavaa ja luita vahvistavaa liikuntaa.
– Kuntosaliharjoittelu, juoksu, aerobic ja tanssi sopivat hyvin luiden vahvistamiseen.
Juniorit tarvitsevat myös lepoa
Lasten urheiluvammojen ennaltaehkäisyssä on hyvä muistaa, että lapset eivät ole pieniä aikuisia, vaan heidän liikkumiseensa liittyy omia erityispiirteitään. Lapsilla esiintyy aikuisia enemmän erilaisia lieviä urheiluvammoja. Tutkimusten mukaan noin kolmasosa liikuntaa aktiivisesti harrastavista lapsista joutuu vuosittain hakeutumaan lääkäriin vamman vuoksi. Lasten liikuntavammojen ennaltaehkäisyssä ja hoidossa kasvattajilla eli vanhemmilla, valmentajilla ja urheiluseuran henkilökunnalla on merkittävä rooli, sillä pienet ottavat mallia isoista. Aikuisten tehtävänä on urheiluun liittyvän asennekasvatuksen lisäksi kertoa lapselle, miten liikutaan turvallisesti, opettaa oikeaa suoritustekniikkaa ja antaa tietoa lihashuollosta. Junioriliikkujien kohdalla on varmistettava, ettei harjoitusohjelma ole liian vaativa ja että varusteet ovat ajanmukaiset. Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota riittävään lepoon ja palautumiseen sekä harjoitusten välissä että koko kauden aikana. Riittävän levon varmistamiseksi harjoitusvuorojenkin tulisi olla järkevään aikaan.
– Valitettavan usein lapset joutuvat urheilemaan ns. ”lepakkovuoroilla”, jolloin kehon kierrokset eivät ehdi millään laskeutua riittävään yöuneen.
Liikuntalääkäri muistuttaa myös varaamaan harjoituspaikoille asianmukaiset vammojen ensihoitoon tarkoitetut varusteet. Lapsen liikuntaa suunniteltaessa tulisi biologisen iän lisäksi ottaa huomioon lapsen ”luuston ikä”. Pitkien luiden päässä olevat kasvulevyt saavat aikaan lapsen pituuskasvun. Kasvun päättyessä kasvulevyt luutuvat pitkään luuhun ja häviävät. Usein juuri nämä kasvulevyt saattavat antaa rasituksessa periksi ja vaurioitua. Kiivaan pituuskasvun aikana lapsen jänteet ja lihakset eivät myöskään aina pysy kasvun perässä, mikä synnyttää lihaskireyttä ja altistaa rasitusvammoille.
Rasitusvammat oireilevat ennakkoon
Kehittymässä olevat rasitusvammat oireilevat niin lapsilla kuin aikuisillakin usein jo ennakkoon: Nivelkivut, turvotus ja siihen liittyvä liikerajoitus, alentunut voimantuotto sekä puutuminen ja pistely ovat tyypillisiä varoitusmerkkejä rasitusvammojen kehittymisestä.
– Urheilijan on tärkeää kuunnella kehoaan ja jos ongelmia esiintyy, asiaan kannattaa tarttua ajoissa, jolloin vammatkin paranevat paremmin, lääkäri sanoo.