Joukkuelääkärin tehtävä on antaa pelaajan kivulle syy. Kipeän nilkan lisäksi lääkärin tulee katsoa pelaajaa ihmisenä ja kysyä, mitä kuuluu — näin uskovat HJK:n puolustaja Markus Halsti ja joukkuelääkäri Tuomas Brinck.
Törmäys kentällä, kaatuminen, kipu. HJK:n miesten joukkueen puolustaja Markus Halsti kuvailee tunnetta loukkaantumisen hetkellä äärimmäiseksi pettymykseksi.
– Hetkeksi aika pysähtyy, ja mielessä käyvät kaikki pahimmat pelot.
Halsti on pitkän peliuransa aikana pelannut Helsingin Jalkapalloklubin lisäksi Yhdysvalloissa ja ympäri Eurooppaa. Ammattiura meinasi tyssätä loukkaantumisiin, kun Halsti sai parikymppisenä Jonesin murtumana tunnetun vamman jalkaterään peräti kolmeen otteeseen. Onneksi jalka tuli lopulta täysin kuntoon.
Ammattipelaajalle vammoja sattuu kuitenkin tasaiseen tahtiin.
– Loukkaantumisen jälkeen piinaavimpia ovat aina ne hetket, kun odotetaan tutkimustuloksia ja lääkärin tietoa siitä, milloin pääsen takaisin kentälle, Halsti sanoo.
Luottolääkärillä on jalkapallotausta
Kun kentällä tai treeneissä sattuu vahinko, ensimmäisenä pelaajat suuntaavat joukkuelääkärin vastaanotolle. Tuomas Brinck on Mehiläisen ortopedi, joka aloitti HJK:n joukkuelääkärinä jo yli kaksikymmentä vuotta sitten. Brinck ja Halsti ovatkin tuttuja jo niiltä ajoilta.
Joukkuelääkärin työhön kuuluu olla läsnä HJK:n kotipeleissä ja kansainvälisissä europeleissä. Lisäksi lääkäri tekee pakolliset terveystarkastukset, diagnosoi ja hoitaa loukkaantuneiden vammat sekä suunnittelee kuntoutuksen yhdessä fysioterapeutin kanssa.
– 25 pelaajan joukkueesta aina joku on loukkaantuneena. Toki ihmiset myös sairastelevat, ja korona-aika on tuonut työhön ihan oman twistinsä. Joukkuelääkärin työ on koordinointia: kaikkea ei tarvitse osata itse, vaan on oltava ymmärrys siitä, milloin ohjata pelaaja toiselle erikoislääkärille, Brinck sanoo.
Brinckillä on vahva lajituntemus, sillä hän on itse pelannut jalkapalloa nuorten maajoukkue- ja I-divisioonatasolla.
– Minulle merkitsee paljon, että ymmärrän lajia ja pelaajien ajatuksia. Ilman omaa pelitaustaa pystyisin tuskin samaistumaan pelaajien tilanteeseen yhtä hyvin, Brinck sanoo.
Myös Halsti pitää tärkeänä sitä, että luottolääkärillä on jalkapallotausta.
– Kliseinen lausahdus 'urheilija ei tervettä päivää näe' on ihan fakta, aina jokin paikka särkee – jos ei särkisi, ajattelisin, etten treenaa tarpeeksi kovaa. Urheilutaustainen lääkäri ymmärtää, että urheilija tasapainoilee koko ajan sopivan ja liiallisen kivun rajalla, Halsti sanoo.
Usein joukkuelääkäriltä saa apua myös urheiluelämän ulkopuolelle. Halstin esikoinen syntyi, kun hän pelasi Malmö FF -joukkueessa, ja silloin Halsti sai puolisonsa kanssa joukkuelääkäriltä apua ihan kaikessa – siitä alkaen, että missä sairaalassa kannattaa synnyttää.
Milloin takaisin kentälle?
Brinckin mukaan jalkapalloilijoiden yleisimpiä vammoja ovat esimerkiksi taka- ja etureiden sekä lähentäjän revähdykset ja erilaiset nilkka- ja polvivammat. Lisäksi paljon on erilaisia rasituskipuja, sillä ammattiurheilijan kehon kuormitus on kovaa. Suurin osa vammoista paranee viikossa tai parissa, mutta Brinckin mukaan joukkueen kauteen mahtuu yleensä myös yksittäisiä vakavia vammoja, joissa tarvitaan esimerkiksi leikkaus.
– Lääkärin tärkein vastuu on tehdä diagnoosi, eli antaa kivulle syy ja vammalle nimi sekä suunnitella vamman hoito. Pelaajaa kiinnostaa ensimmäisenä aina se, milloin voi taas pelata, ja minun pitää antaa karkea aikataulu kuntoutukselle ja suunnitella se yhdessä fysioterapeutin kanssa, Brinck sanoo.
Halsti lisää, että varsinkin nuorella urheilijalla vaakalaudalla voi olla koko ura. Pelkona on, että kun itse kuntouttaa vammaa, muut pelaajat ehtivät edelle ja saavat ne tilaisuudet, jotka loukkaantuneelta menevät ohi.
Jalkapalloilijalle parinkin viikon sairasloma on eri asia kuin toimistotyöntekijälle. Kahden viikon poissaolo voi tarkoittaa, että kauden huipentuma ja tärkeimmät pelit menevät ohitse, tai että menettää paikan avauskokoonpanossa.
Kuntoutus on kuitenkin pitkäjänteistä työtä. Halsti kertoo oppineensa vuosien varrella käsittelemään loukkaantumisia asettamalla pieniä välitavoitteita. Kun edistystä tapahtuu edes vähän, on helpompi tsempata itseään.
Loukkaantuminen on henkisesti kova paikka
Halstin mukaan hyvä joukkuelääkäri on paitsi tiukat ohjeet antava auktoriteetti, myös ihminen, joka näkee pelaajan ihmisenä. Lääkäri osaa esittää asiat selkeästi mutta asettuu myös pelaajan asemaan ja miettii, miten esittää ikävätkin faktat pelaajalle, jonka koko peliura on terveydestä kiinni.
– Monelle loukkaantuminen on henkisesti kova paikka. Osa haluaa peittää tunteet ja toiset taas näyttävät pettymyksen ja pelon selvemmin kuin toiset, Brinck sanoo.
Vaikealla hetkellä lääkäri voi auttaa olemalla läsnä. Ei pidä katsoa pelkkää rikkinäistä nilkkaa, vaan kysyä myös, miltä tuntuu. Joistain asioista Brinckin ja Halstin mukaan joukkuelääkärille on myös helpompi puhua kuin joukkuekaverille tai valmentajalle: joukkuelääkäri tuntee pelaajan elämäntilanteen, mutta on silti sopivasti ulkopuolinen.
Joukkuelääkäri tapaa luonnollisesti eniten niitä, joiden kohdalle loukkaantuminen osuu, mutta yhteistä aikaa lääkärin ja joukkueen kanssa tulee myös pelireissuilla. Kun Halsti ja Brinck istuvat bussissa matkalla peliin, ei Brinckillä ole valkoista takkia päällä. Silloin he ovat vain vanhat tutut Tuomas ja Markus.
Voittojen ja pokaalien gloriaan lääkäri ei pääse kiinni aivan samalla tavalla kuin joukkue, mutta kyllä menestys lämmittää myös joukkuelääkärin mieltä.
– Pelaajat ja valmentajat tekevät työn, mutta kyllä siinä saa vähän elää mukana. Joukkuelääkärinä olo on enemmän kuin työ tai harrastus, se on elämäntapa. Arvostan tätä työtä valtavasti, Brinck sanoo.