Tukkeava valtimotauti (ateroskleroosi, aterotromboosi) voi aiheuttaa sepelvaltimotaudin lisäksi merkittäviä ahtaumia muidenkin elinten isoissa valtimoissa. Tavallisin on alaraajojen valtimoissa esiintyvä ahtauma tai tukos aiheuttaen katkokävelyoireen.
Osa aivoverenkiertohäiriöistä ja aivohalvauksista johtuu kaulavaltimoahtaumista. Toistaiseksi tuntemattomasta syystä joillekin ihmisille ateroskleroosi aiheuttaa myös valtimon, tyypillisesti vatsa-aortan, pullistuman.
Valtimotaudin etenemiseen ja oireisiin voidaan vaikuttaa hyvällä lääkehoidolla. Valtimoahtaumia tai tukoksia hoidetaan yleensä leikkauksella tai joskus pallolaajennuksella. Uusien tutkimustulosten myötä tukkeavan valtimotaudin eri ilmenemismuotoja on alettu seuloa joissakin maissa.
Tukkeava valtimotauti eli valtimokovettumatauti
Tukkeava valtimotauti (valtimokovetustauti, ateroskleroosi, atherosclerosis, atherothrombosis) on valtimoiden yleissairaus. Suonten seinämiin kerääntyy kolesterolia ja kalkkia aiheuttaen verisuonen seinämän paksuuntumisen (oireeton tauti) ja lopulta sen ahtautumisen tai tukkeutumisen kokonaan.
Tukkeutumista ja valtimokovettumataudin oireiden pahentumista saattaa aiheuttaa myös sairaan seinämän plakin repeämä ja siihen syntyvä veritulppa. Näin ollen myös oireeton todettu valtimosairaus saattaa edellyttää ennaltaehkäisevää lääkehoitoa.
Lue lisää: Miten toimia, kun veritulppa yllättää?
Valtimotaudin tutkiminen ja hoito
Taudin etenemiseen vaikuttavien riskitekijöiden mahdollisimman hyvä hoito on tärkeää. Hoitoon kuuluu kolesterolin, verenpaineen ja diabeteksen hyvä hoito. Lääkitykseen lisätään veren hyytymistä vähentävä lääke. Myös elintapoihin kuuluu kiinnittää huomiota. Tupakoinnin lopettaminen, ylipainon välttäminen ja liikunnan lisääminen ovat tärkeitä. Riskitekijöiden kartoittaminen ja ennaltaehkäisevän lääkehoidon toteutus tehdään yhdessä sisätautilääkärin kanssa.
Katkokävely on tavallinen alaraajojen valtimotaudin oire
Katkokävely on tavallinen alaraajojen valtimotaudin oire.
Lue lisää katkokävelyn oireista ja hoidosta.
Aivoverenkiertohäiriö ja aivohalvaus voivat johtua kaulavaltimoahtaumasta
Valtimokovettumataudin yksi kolmesta tavallisimmasta ilmenemismuodosta on aivoihin verta vievien valtimoiden ahtauma. Tyypillisesti kyseessä on kaulavaltimon (arteria carotis) haarautumiskohdan ahtauma.
Ahtauma kaulavaltimossa aiheuttaa potilaalle kohonneen halvausriskin. Ahtauma voi löytyä seulontatutkimuksessa oireettomassa vaiheessa, mutta se voi aiheuttaa myös ohimeneviä oireita, kuten toispuoleisen näönmenetyksen, raajojen puutumista tai halvausoireen. Kaulavaltimoahtauma voi olla myös pysyvän aivohalvauksen syynä.
Oireisessa tilanteessa tulee mahdollisimman pikaisesti ottaa yhteyttä neurologiin ja/tai verisuonikirurgiin, sillä tällaisen esioireen aiheuttanut tiukka ahtauma tulisi hoitaa suositusten mukaan kirurgisesti mielellään kahden viikon sisällä, joskus jopa nopeammin. Aina kirurgia ei ole tarpeellista, mutta tilanne punnitaan potilaskohtaisesti.
Oireeton, yleensä sattumalta löytynyt kaulavaltimon ahtauma ei vaadi näin kiireellistä aikataulua. Oireettomassa vaiheessa tulee tarkkaan käydä läpi mahdollisen toimenpiteen hyödyt ja haitat potilaskohtaisesti.
Pallolaajennus (ja stenttaus) on Suomessa toistaiseksi lähinnä kokeellinen hoitomuoto, koska siitä saadut alustavat tulokset ovat olleet ristiriitaisia.
Valtimopullistuma on useimmiten oireeton
Verisuonen seinämän heiketessä saattaa muodostua paikallinen valtimopullistuma. Valtimopullistumia voi esiintyä kaikenkokoisissa valtimoissa eri puolilla kehoa. Yksi tavallisimmista paikoista on ihmisen suurin valtimo vatsassa (vatsa-aortta).
Joskus vatsavaltimon pullistuma löydetään sattumalta oireettomana, mutta valitettavan usein ensimmäinen oire on valtimon puhkeaminen, johon liittyy huomattava kuolleisuus. Mikäli pullistuma löytyy oireettomassa vaiheessa, joudutaan harkitsemaan oikeita hoitolinjoja. Melko vakiintunut käytäntö on, että miehiltä tyypillinen vatsavaltimon pullistuma kuuluu hoitaa, kun pullistuma n halkaisija saavuttaa 55mm ja naisilta ehkä hieman pienempänä (n. 50mm), mikäli potilaan yleistila sallii melko raskaan hoidon. Pienempiä pullistumia seurataan 6 -24 kk välein ja hoitotoimenpiteitä harkitaan, kun nähdään selkeitä kasvun merkkejä.
Hoitomuodoksi voidaan valita joko avoin leikkaus (laparotomia) tai nivusvaltimoiden kautta tehtävä valtimon sisäistutteen (stenttiproteesin) asettaminen. Hoitomuodon valintaan vaikuttaa potilaan yleistilan lisäksi pullistumaan liittyvät anatomiset seikat.
Mikäli vatsavaltimon pullistuma todetaan, tulee myös muu valtimotautien riskiprofiili kartoittaa. Huolimatta erilaisista lääkekokeiluista ei pullistuman kasvua hidastavaa lääkitystä ole toistaiseksi keksitty. Kuitenkin esim. sydäninfarktin riski on pullistumapotilailla kohonnut ja tätä riskiä voidaan alentaa oikeilla lääkevalinnoilla ja riskitekijöiden hoitamisella.
Valtimotaudin seulonnasta hyötyä
Maailmalla valtimotaudin oireettoman taudin esiintymistä on alettu riskiryhmiltä seulomaan. Alaraajan painemittauksen perusteella voidaan karkeasti selvittää onko alaraajavaltimoissa tukkeavaa valtimosairautta - tuloksella voi tietyissä riskiryhmissä vaikuttaa ennaltaehkäisevään lääkehoitoon. Oireetonta alaraajavaltimoiden ahtaumaa ei kuitenkaan hoideta kajoavilla toimenpiteillä.
Vatsavaltimon pullistuman puhkeamisen ehkäisemiseksi on tutkittu seulonnan merkitystä väestötasolla. Kahden laajan tutkimuksen valossa ultraäänellä tehtävä seulonta kannattaisi tehdä kertaalleen 65-vuotiailta miehiltä. Myös valtimopullistumatautia sairastavien potilaiden lähiomaisten seulontaa on harkittu. Seulontaan ei kuitenkaan ole toistaiseksi Suomessa katsottu olevan aihetta, osin siihen liittyvien kustannusten vuoksi.
Valtimotaudin ehkäiseminen
Valtimotaudin riskiä voidaan vähentää seuraavilla elintavoilla.
- Liikkumalla vähintään 30 minuuttia useana päivänä viikossa.
- Kiinnittämällä huomiota painonhallintaan, jos paino on kehittynyt keskivartalolle ja vyötärönympärys on naisilla yli 90 cm ja miehillä yli 100 cm.
- Syömällä kasviksia ja hedelmiä 400 grammaa päivässä. Kuituja 25-35 grammaa päivässä. Kalaa kaksi kertaa viikossa. Vähentämällä suolan käyttöä. Lisäämällä pehmeän eli tyydyttyneen rasvan määrää.
- Lopettamalla tupakointi.