Aikuistyypin eli tyypin 2 diabetesepidemia on jo nykypäivää eikä enää pelkkä tulevaisuuden uhkakuva. Verensokeria korostava diagnoosi kuitenkin hämärtää helposti sen tosiasian, että valtaosalla tyypin 2 diabeetikoista on ns. metabolinen oireyhtymä, joka tarkoittaa valtimoita rappeuttavien tekijöiden kasaantumista samalle henkilölle.
Metabolisen oireyhtymän oireet ja kriteerit
Metabolinen oireyhtymä (MBO) esiintyy varsin usein myös ilman diabetesta. "Oireyhtymä"-nimityksestä huolimatta tila on useimmiten täysin oireeton. Metabolisen oireyhtymän käsite on monille vielä etäinen. Miten siis tunnistat metabolisen oireyhtymän?
Kriitereitä metaboliseen oireyhtymään löytyy useita. Metabolisen oireyhtymän voi tunnistaa muun muassa siitä, jos "vatsa turpoaa palloksi". Tämä tarkoittaa sitä, jos yötärönympärys naisella yli 80 cm tai miehellä yli 94 cm (mitataan kylkiluiden alapuolelta, yleensä navan kohdalta) sekä vähintään kaksi alla mainituista:
- Seerumin triglyseridipitoisuus yli 1.7 mmol/L tai hoito päällä
- Vähintään 130 mmHg yläverenpaine tai 85 mmHg alaverenpaine tai verenpainelääkitys
- Diabetes, heikentynyt paastosokeri tai heikentynyt sokerinsieto
- Seerumin HDL-kolesterolipitoisuus miehellä alle 1 mmol/L, naisella alle 1.3 mmol/L tai kolesterolilääkitys
Lue lisää metabolisen oireyhtymän -laboratoriopaketista
Kenelle metabolinen oireyhtymä tulee?
Jo vuosikymmeniä sitten havaittiin joidenkin piirteiden olevan sydänpotilailla erityisen tavallisia ja altistavan sydän- ja verisuonisairauksille. Metabolisesta oireyhtymästä on vuosikymmenien varrella laadittu erilaisia ja toistensa kanssa jopa kilpailevia määritelmiä. Laajan yhteistyön tuloksena on julkaistu kansainväliset metabolisen oireyhtymän kriteerit.
Diabetes ja MBO
Yksi metabolisen oireyhtymän piirteistä on diabetes (tai hieman lievemmät sokeriaineenvaihdunnan häiriöt), jota esiintyy jopa kolmella sydänpotilaalla neljästä - useimmin piilevänä ja oireettomana. Sokeriaineenvaihdunnan häiriö on valtimotaudin riskitekijä, joka voidaan tehokkaimmin paljastaa ns. sokerirasitustestillä.
Vatsa turpoaa – metabolisen oireyhtymän oire?
Sokeriaineenvaihdunnan häiriön lisäksi yleinen ongelma ei tarvitse paljastuakseen laboratoriotutkimuksia, vaan mittanauhan. Vyötärönympäryksen kasvaminen eli keskivartalolihavuus on eittämättä sepelvaltimotaudille altistava seikka. Keskivartalolihavuus liittyy vatsaontelon sisäisen rasvan kertymiseen, joka osaltaan heikentää sokeri- ja kolesteroliaineenvaihduntaa ja voi mm. liittyä maksan rasvoittumiseen jopa täysin raittiilla henkilöillä.
Korkea verenpaine ja metabolinen oireyhtymä
Muita sydänpotilailla yleisiä piirteitä ovat korkeahko verenpaine sekä kolesteroliaineenvaihdunnan erityiset häiriöt. Kolesterolihäiriönä tyypillinen on hyvän (HDL) ja pahan (LDL) kolesterolin suhteen kääntyminen pahan puolelle. Se näkyy usein näkyy vain hyvän kolesterolin mataluutena ja paha kolesteroli ei ole välttämättä lainkaan koholla.
Riski saada metabolinen oireyhtymä
Metabolisessa oireyhtymässä useat yllä esitetyistä ongelmista esiintyvät samalla henkilöllä.
Riskitekijöitä metabolisen oireyhtymän kannalta ovat siis:
- keskivartalolihavuus
- sokeri- tai kolesteroliaineenvaihdunnan häiriöt
- kohonnut verenpaine.
Esimerkkinä metabolista oireyhtymää potevasta henkilöstä kävisi vaikkapa mies, jolla on metrin vyötärönympärys, verenpaine keskimäärin 135/90 ja hyvä kolesteroli tasan yksi. Ei siis välttämättä diabetesta tai hankalia oireita jokapäiväisissä toimissa.
Metabolisen oireyhtymän haitat ja hoitamaton MBO
Metabolinen oireyhtymä näyttää sinällään vähintään kaksinkertaistavan sydänkuoleman riskin. Epäselvyys, mitä metabolisen oireyhtymän hoidolla yritetään estää, diabetesta vai sydänsairauksia, johtuu ehkä enemmän sokerikeskeisestä ajattelusta kuin asiantuntijoiden ristiriidoista. Sekä MBOssa että diabeteksessa hoidon perimmäinen tavoite on estää sydän- ja verisuonisairauksiin liittyviä vakavia oireita ja seuraamuksia mahdollisimman tehokkaasti.
MBOn tiedetään varmasti lisäävän valtimotapahtumien, kuten sydän- ja aivoinfarktien, riskiä sekä huonontavan niistä toipumista. Toisin sanoen, MBO-henkilö sairastuu nuorempana sydäninfarktiin, joka ilmaantuu vähäisemmillä verisuonten ahtautumilla. Lisäksi MBO-henkilön infarkti on hankalahoitoisempi, tappaa useammin ja on ylipäätään vaikeahoitoisempi.
Toteamattomana ja hoitamattomana MBO on vakava valtimotautiriski, joka tekee myyräntyötään oireita aiheuttamatta. Valtimon ahtautuminen kestää suhteellisen pitkään, mutta ehtii kyllä lyhentämään elinikää useita vuosia. Mitä aiemmin riskien kasautuminen todetaan, sitä paremmassa kunnossa valtimot vielä ovat ja sitä enemmän voidaan saavuttaa elintapamuutoksilla ja lääkkeillä. MBO on siis erityisen suotuisa seulonnan kohde, koska keinoja riskien pienentämiseen on paljon. Niihin on vain tartuttava päättäväisesti.
Lue lisää valtimotaudeista ja valtimotautiriskistä
Oireettomuuden vuoksi metabolisen oireyhtymän selvitykset tulevat tehdyksi usein varsin myöhään. Varhaisempi puuttuminen antaisi hoitotoimille paremman lähtökohdan.
Kannattaako metabolisen oireyhtymän riski selvittää?
Usein kuulee sanottavan, että metabolisen oireyhtymän selvittäminen ei kannata. Yleisiä ohjeita ovat: lopeta tupakointi, lisää liikuntaa ja syö terveellisesti. Hyviä periaatteita kenelle tahansa, vaikkei metabolista oireyhtymää olisikaan.
Tieto on kuitenkin valttia ja toimii suurena motivaation lähteenä esimerkiksi elintapamuutoksille. Meitä saattaa naurattaa strutsi, joka luulee piiloutuvansa panemalla päänsä pensaaseen, mutta meillä ihmisillä näyttää olevan aivan samoja taipumuksia. Tieto omasta riskistä voi tuntua musertavalta, mutta tietämättömyys MBOsta ei kuitenkaan suojaa sydän- ja verisuonisairauksilta - päinvastoin.
Lue lisää tutkimuksesta ja varaa metabolisen oireyhtymän laboratoriopaketti.
Metabolisen oireyhtymän hoito ja hallinta
Metabolisen oireyhtymän hallitsemiseksi on olemassa tehokkaita keinoja. Luonnollisesti ensisijaisiin työkaluihin kuuluu elintapojen kartoitus ja muuttaminen terveellisempään suuntaan, jolloin on järkevintä noudattaa ns. pienten askelten periaatetta. Kun on tottunut jollain tavalla arkensa järjestämään, isot muutokset onnistuvat todennäköisesti vain vähäksi aikaa.
Pysyviä parannuksia saadaan parhaiten niin, että karkeimmat ongelmat tiedostetaan ensin ja pyritään puuttumaan niihin sillä tarmolla kuin kukin kykenee. Ajatuksen tulisi olla siis alusta lähtien pysyvästä muutoksesta - "kaalisoppadieetti" tulee vääjäämättä korkojen kanssa takaisin. Erityyppiset erikoisdieetitkään eivät useimmiten auta pitkäaikaisseurannassa, vaikka paino putoaakin aluksi kohisten nestevajeen kautta. Ylipäätään ravitsemuksen ja liikuntatottumusten korjaaminen on varsin pitkäjänteistä työtä, joka kestää usein vuosia vakiintuakseen pysyväksi toiminnaksi. Oikotietä ei ole, mutta muutoksessa nopeus ei ole niin tärkeää kuin kestävyys ja oikea, vaikka sitten hitaampikin, suunta.
Usein tarvitaan myös lääkitystä. Lääkkeiden aloitukseen liittyy monesti voimakkaita tunteita siitä, että asiat ovat peruuttamattomasti pielessä, jos lääkitys aloitetaan. Varsinkin oireettomassa tilanteessa aloitettava lääkitys voi olla ymmärrettävästi vaikeaa hyväksyä. Painoa yritetään pudottaa raivokkaasti, ja liikunnan puolella tapahtuu ylilyöntejä rasitusvammoineen, kun esimerkiksi kolesterolilääkkeen aloitusta halutaan välttää. Selvä riskitekijä kannattaa hoitaa kuntoon. Lääkehoito on tutkittu ja turvallinen keino, sillä rekisteröityjen lääkkeiden teho ja turvallisuus on tutkittu ja tiedossa sekä viranomaiskontrollin alaisena.
Kun - tai oikeammin ehkä jos - painonhallinnassa saavutetaan pysyvänpuoleisia tuloksia, voidaan kokeilla lääkityksen keventämistä ja sitten tarkistaa, pysyykö riskitekijä, vaikkapa kolesteroli tai verenpaine, aisoissa. Aivan liian usein painonpudotusta tai liikuntaharrastuksen lisäämistä odotellaan toiveikkaasti jopa vuosia, ja esimerkiksi hoitamaton verenpaine tekee hiljaista työtään jatkuvasti taustalla rappeuttaen valtimopuustoa.
Lue lisää:
Diabeteksestä ja ruokavaliosta
Terveellisen arjen rakentamisesta
Minulla on metabolinen oireyhtymä - mistä pitää luopua?
Metabolinen oireyhtymä on hankala yhdistelmä periytyvyyttä ja omaksuttuja elintapoja. On luonnollista, että elintapojen muuttaminen koetaan luopumiseksi "saavutetuista eduista". Ihminen voi tuntea pettymystä ja epäonnistumisen tunnetta, jos riski osoittautuu suureksi. Toisaalta perittyä ominaisuutta saatetaan pitää asiana, joka on vain hyväksyttävä kuten sukulaisensakin - "meillä on kaikilla suvussa korkea verenpaine".
Oleellista on itsekseen tai lääkärin ja hoitajan kanssa punnita, onko realistista odottaa elintapamuutoksia, tuntuuko joku asia täysin vieraalta ajatukselta, viehättääkö jokin ajatus erityisesti. Esteenä elintapamuutoksille on käytännössä enemmänkin muutosvastarinta kuin luopuminen jostain erityisen mieluisasta.
Runsaampi liikunta tai kasvispainotteisempi ravinto voi olla jopa hieno ja rikastuttava kokemus - uusi tuttavuus, jota haluaa syventää ihan vapaaehtoisestikin. Jälkikäteen ajatellen useimmat ovat kokeneet toteutuneen muutoksen itse asiassa selväksi elämänlaadun paranemiseksi kuin niinkään luopumiseksi. Toisaalta lääkärin tai hoitajan on aivan turhaa yrittää saada esimerkiksi tupakointia loppumaan, jos tupakoivalla ei ole itse siihen halua.
Jokainen hetki on täsmälleen oikea aika ottaa ote omasta elämästään. Se ei tarkoita jokaisen suupalan vahtimista, kellontarkkaa vuorokausirytmiä tai liikuntapäiväkirjaa, vaan laajemmin kokonaisuuden hahmottamista ja erityisriskien tunnistamista. Myös epäonnistumiset kuuluvat ihmisen elämän täysin normaaliin skaalaan, ja niistä oppiminen voi olla jopa arvokas kokemus, vaikka se ei aivan heti siltä välttämättä tunnukaan. Syyllisyydentunteilla oman elämänsä hallitsemisessa ei ole kuitenkaan saatu koskaan mitään hyvää aikaan.
Metabolisen oireyhtymän hallitseminen on elämänkestoinen projekti ja useimmiten tuloksellista, vaikka aivan kaikki asetetut tavoitteet eivät täysin toteutuisikaan.