Osteoporoosista eli luukadosta kärsii satojatuhansia suomalaisia. Kyse ei ole vain ikäihmisten sairaudesta, sillä osteoporoosista on tullut yhä nuorempien naisten sekä myös miesten ongelma. Yleisintä osteoporoosi on vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla. Osteoporoosissa luun määrä pienentyy ja laatu heikentyy niin, että luu menettää lujuutensa. Luun lujuuden heikentyminen altistaa murtumalle.
Perimä, tietyt sairaudet, vähäinen liikunta ja huonot ruokatottumukset altistavat osteoporoosille, mutta sairaudelle on olemassa tehokkaita ennaltaehkäiseviä ja parantavia hoitoja. Monipuolinen kalsium- ja D-vitamiinipitoinen ruokavalio sekä luustoa kuormittava säännöllinen liikunta ovat edellytyksiä luun hyvinvoinnille. Riskitekijöiden tunnistaminen ja elämäntapojen tarkistaminen voivat ennaltaehkäistä osteoporoosin kehittymistä.
Osteoporoosin oireet
Osteporoosin ensimmäinen oire on usein vaarattomaltakin tuntuneen kaatumisen yhteydessä syntynyt murtuma tai nikamaluhistuma. Jos esimerkiksi ranne, lonkka tai olkaluu murtuu tavallisessa kaatumisessa, voidaan epäillä luun lujuuden heikentyneen.
Luunmurtumassa ei ole kyse pikkuasiasta, sillä esimerkiksi rannemurtuman saaneista henkilöistä moni saattaa kärsiä pitkäaikaishaitoista, kuten huonosta puristusvoimasta, alentuneesta nivelen liikkuvuudesta ja kivusta murtuma-alueella. Selkänikama voi murtua noston tai kumartumisen yhteydessä tai jopa ilman mitään varsinaista vammaa. Se voi olla erittäin kivulias, mutta joskus henkilö ei itse edes huomaa nikamamurtumiaan. Rintarangan ryhti vain painuu kumaraksi ja pituus lyhenee jopa useita senttimetrejä nikamamurtumien takia.
Lonkkamurtuma vaatii aina sairaalahoitoa ja usein leikkauksen. Siksi sitä pidetään merkittävimpänä osteoporoottisena murtumana.
Osteoporoosin toteaminen luuntiheysmittauksella
Osteoporoosin toteamiseen ja hoitoon on paljon hyviä mahdollisuuksia. Ainoa tapa todeta osteoporoosi on luuntiheysmittaus.
Koska luun tiheys selittää 80 prosenttia luun lujuudesta, on luuntiheysmittaus DXA-laitteella ainoa suoraan diagnostinen osteoporoosin tutkimusmenetelmä. Mittaus kestää vain noin viisi minuuttia ja on kivuton. Tutkimuksesta saatava säteilymäärä on hyvin pieni ja vastaa parin päivän luonnollisesta taustasäteilystä tulevaa sädealtistusta. Luuntiheys mitataan tavallisesti lannerangan alueelta ja reisiluun kaulasta.
Luuntiheysmittauksella voidaan pyrkiä ennustamaan murtumariskiä, määrittää luun haurastumisen aste, varmistaa osteoporoosidiagnoosi tai seurata osteoporoosilääkityksen tehoa.
Osteoporoosin hoito
Aina osteoporoosin toteamisen jälkeen pitäisi aloittaa osteoporoosin perushoito. Siihen kuuluu hyvä ruokavalio, jossa on riittävästi kalsiumia ja D-vitamiinia. Hyvänkin ruokavalion tukena Suomessa tarvitaan myös D-vitamiinilisää.
Luustoa kuormittava säännöllinen liikunta on myös tärkeä osa hoitoa. Liikunta vahvistaa luita ja parantaa lihasvoimaa, jolloin tasapaino on myös parempi.
Osteoporoosin lääkehoito
Perushoidon lisäksi aloitetaan luun lujuutta lisäävä lääkehoito yleensä aina silloin, jos luunmurtuma on jo syntynyt tai luuntiheysmittauksen ja muiden seikkojen perusteella arvioidaan murtumavaara merkittävän suureksi.
Monilla naisilla osteoporoosin hoito vaihdevuosi-iässä tapahtuu hormonikorvaushoidon yhteydessä. Estrogeenihoito on hyvin tehokas luumassaa säilyttävä tai jopa parantava hoito silloin, kun oma estrogeenituotanto on vaihdevuosien aikana vähentynyt.
Mehiläisestä löydät huippuasiantuntijat
Mehiläisen lääkärikeskuksissa myös osteoporoosipotilas saa täyden palvelun. Luunmurtumien hoidossa ortopedit ovat parhaita asiantuntijoita. Osteoporoosihoitaja kartoittaa tilannetta ruokavalion ja liikunnan sekä luunmurtumavaaran suhteen ja antaa tarvittavaa neuvontaa. Hoitava lääkäri määrää osteoporoosin toteamisen jälkeen tarvittavat laboratoriotutkimukset ja sitten harkitaan yhdessä potilaan kanssa lääkehoidon tarvetta.
Tässä vaiheessa on myös mahdollista konsultoida osteoporoosin hoitoon perehtyneitä erikoislääkäreitä tai ravitsemusterapeuttia sekä käyttää OSFYSIO-koulutuksen saaneiden fysioterapeuttien osaamista yksilöllisen liikuntaohjelman tekemisessä.