Palovamman voi aiheuttaa tuli, kuuma neste, höyry tai öljy, polttavan kuuma esine, syövyttävät kemikaalit, sähkö tai säteily. Palovamma vaurioittaa ihoa ja syvissä palovammoissa myös ihonalaisia kudoksia.
Palovamma - milloin lääkäriin?
Pieniä pinnallisia palovammoja ei yleensä tarvitse lähteä näyttämään lääkärille, mutta muiden palovammojen kohdalla se on tarpeen. Lasten ja nuorten palovammat paranevat yleensä parhaiten.
Lue lisää: Eri-ikäisten lasten tyypilliset tapaturmat
Palovamman hoito
Palovammoja hoidetaan vamman vakavuuden mukaan. Ensimmäisen asteen palovammassa vamma on pinnallinen: iholla on kipua ja punoitusta, mutta ei rakkuloita. Ihon tunto säilyy ennallaan. Pienten ensimmäisen asteen palovammojen hoidoksi riittää yleensä kotihoito. Jos palovamma ulottuu ihon syvempiin pintakerroksiin ja palanut alue on kämmentä isompi, tulee hakeutua lääkäriin.
Lääkärin hoito on tarpeen myös, jos palovamma on kasvoissa, kämmenissä, jalkapohjissa tai sukuelimissä, kyse on kolmannen asteen palovammasta, sähköpalovammasta tai hengitystiepalovammasta. Kaikkia vanhusten palovammoja on syytä mennä näyttämään lääkärille. Lapsen palovamma on syy mennä lääkäriin, jos vähänkin epäilyttää, ettei vamma ole vain ihon pinnassa tai se on isompi kuin lapsen oman kämmenen kokoinen.
Palovamma luokitellaan sen laajuuden ja syvyyden mukaan. Yleensä puhutaan ensimmäisen, toisen ja kolmannen asteen palovammoista.
Toisen asteen palovamma
Toisen asteen palovammassa ihon pintakerros on vaurioitunut niin, ettei se palaudu, ja pintakerroksen alainen kerros erittää kudosnestettä, jolloin ihon pinnalle muodostuu rakkuloita. Iho myös punoittaa, turpoaa jaon kivulias. Kipu voi olla kovaa ja ihon ulointa kerrosta voi irrota. Pinnallisen palovamman paraneminen kestää yleensä 2–3 viikkoa. Vammasta ei jää yleensä pysyvää arpea.
Kolmannen asteen palovamma
Kolmannen asteen palovamma tarkoittaa palovammaa, joka ulottuu kaikkien ihokerrosten läpi ja jopa syvempiin kudoksiin. Tällaisen syvän palovamman voi aiheuttaa esimerkiksi tuli, sähkö tai sula metalli. Vamma-alue on kuiva, harmaa, valkea tai tumma, eikä se satu, sillä hermopäätteet ovat vaurioituneet. Palovamman ympärillä oleva iho voi olla hyvin kipeä. Kolmannen asteen palovammat kuuluvat aina lääkärin hoitoon.
Kolmannen asteen palovamman paraneminen voi kestää kuukausia, eikä se välttämättä parane koskaan ennalleen. Palovamma-alueelle muodostuu aina arpi. Laajat ja vaikeat palovammat hoidetaan tarvittaessa ihosiirroilla.
Tutustu lähimpään Mehiläisen yleislääkäripäivystykseen!
Palovamman ensiapu ja ensihoito
Jäähdytä palovamman ensiavuksi palanutta kohtaa heti juoksevan viileän veden alla tai vesiastiassa 10–20 minuuttia. Jäähdyttäminen estää palovammaa etenemästä syvemmälle ihon kerroksiin. Jos kyseessä on syövyttävä aine, alue huuhdellaan perusteellisesti runsaalla vedellä.
Palovammat ja rakkulat
Palovammoissa iho usein rakkuloituu. Pinkeät rakkulat kannattaa puhkaista puhtaalla neulalla, mutta pienet ja pehmeät rakkulat voi jättää paikoilleen. Voit panna rakkulaisen tai erittävän vamman päälle palovamman hoitoon tarkoitetun voidesiteen. Voideside kannattaa peittää sidetaitoksella ja kiinnittää haavateipillä tai joustinsiteellä. Pidä sidettä pari päivää, äläkä anna sen kastua.
Jos kyse on vaikeasta palovammasta, soita hätänumeroon, jäähdytä palanutta kohtaa ja noudata muita ensiapuohjeita.
Tulehtunut palovamma
Palovamma voi olla tulehtunut, jos iho punoittaa laajalta alueelta, palovamma-alue turpoaa, on kivulias ja erittää märkäistä eritettä. Lisäksi potilaalla voi olla kuumetta. Tulehtunut palovamma vaatii aina lääkärin hoitoa.
Palovammarakkuloiden hoito
Palovammoissa iho usein rakkuloituu. Pinkeät rakkulat kannattaa puhkaista puhtaalla neulalla, mutta pienet ja pehmeät rakkulat voi jättää paikoilleen. Voit panna rakkulaisen tai erittävän vamman päälle palovamman hoitoon tarkoitetun voidesiteen. Voideside kannattaa peittää sidetaitoksella ja kiinnittää haavateipillä tai joustinsiteellä. Pidä sidettä pari päivää, äläkä anna sen kastua.
Jos kyse on vaikeasta palovammasta, soita hätänumeroon, jäähdytä palanutta kohtaa ja noudata muita ensiapuohjeita.
Teksti: Akuuttilääketieteeseen erikoistuva yleislääkäri Laura Patrikainen.
Lue lisää: