- Vesa Savolainen
- Ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Urheilu Mehiläisessä Helsingissä
- Työskennellyt erikoislääkärinä yli 20 vuotta
- Erikoistunut olkapäävaivoihin ja -vammoihin, kyynärpäävaivoihin ja -vammoihin, tapaturmiin, urheilu- ja rasitusvammoihin sekä murtumiin.
Monta maajoukkuepainijaa leikannut Vesa Savolainen muistuttaa, että olkapäävammoja voi vähentää syviä lihaksia vahvistamalla.
Vesa Savolainen on ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri. Hän on työskennellyt erikoislääkärinä yli 20 vuotta ja on erikoistunut olkapään ja kyynärpään vammoihin ja sairauksiin. Vuosien aikana Savolaisen pakeille on päätynyt painija jos toinenkin.
- Olen leikannut valitettavan monta maajoukkuepainijaa, Savolainen toteaa.
Leikkausta vaativat vammat tietävät aina pitkää taukoa harjoitteluun. Olkapääleikkausten jälkeen kilpaurheilija on pois kisamolskeilta neljästä kuuteen kuukauteen ja kyynärpään leikkausta vaativien vammojen jälkeen vielä pidempään, jopa 6–9 kuukautta.
Savolaisen kokemuksen mukaan tyypillinen painijan olkapäävamma syntyy heiton yhteydessä alas tullessa, kun paino tulee ojennetun ja loitonnetun raajan varaan hallitsemattomasti. Mattopainitilanteessa taas riski muun muassa olkapään paikaltaan menoon kasvaa, kun vastustaja painaa leveässä puolustusasennossa olevaa painijaa lavan takaa tai kiskaisee raajasta sivulle vyörytykseen.
Myös kyynärpäävammat ovat painijoilla yleisiä. Savolaisen hoitamista potilaista eniten kyynärpäävammoja on syntynyt tilanteessa, joissa otetta on lähdetty hakemaan vastustajasta niin, että suojaamaton käsivarsi on viety liian kauan omasta vartalosta.
- Siihen kun kaveri tarttuu ja syntyy vääntötilanne, nivelsiteet saattavat napsahtaa poikki.
Savolainen esittääkin Painiliiton suuntaa ajatusta siitä, että sattuneita vahinkoja tutkittaisiin tarkemmin videolta ja niistä tehtäisiin analyysia.
Ensisijaista on pyrkiä välttämään tilanteet ja asennot, joissa vammat yleensä syntyvät. Se ei luonnollisesti aina ottelun tiimellyksessä ole mahdollista. Siksi vammojen ehkäisy syviä olkapäätä tukevia lihaksia vahvistamalla on erittäin tärkeää.
Savolainen toteaa, että vaikka päällepäin näkyvät lihakset ovat isot ja vahvat, niiden alla saattaa olla varsin heikko syvä lihaksisto.
- Tätä kutsutaan nimellä dynaaminen stabiliteetti eli toiminnallinen tukevuus. Tämä on kriittinen asia. Dynaaminen stabiliteetti tukee olka- ja kyynärniveltä silloin, kun se ottelutilanteessa vääntyy ääriasentoon.
Ei ole lainkaan epätavallista, että nuorella ja lihaksikkaalla huippu-urheilijalla, painijat mukaan lukien, on heikko kiertäjäkalvosimen lihaksisto, eli juuri se lihaksisto, jonka tehtävä on stabiloida olkapäätä.
- Näiden lihasten harjoittelun pitäisi ehdottomasti olla osa säännöllistä harjoittelua. Olkapäiden syviä lihaksia voi vahvistaa muun muassa erilaisilla kuminauhaharjoitteilla ja kuntosalilaitteilla.
Savolainen uskoo, että monella valmentajalla nämä asiat ovat jo hyvin tiedossa ja ne huomioidaan harjoittelussa. Fakta on myös se, että paljon on niitäkin, jotka eivät tunne asiaa riittävän tarkasti tai lainkaan. Savolainen painottaa, että aihe pitäisi saadaan laajempaan tietoisuuteen.
- Asiantunteva olkapääfysioterapeutti osaa kertoa, miten harjoituksia tehdään ja millaisissa määrin. Niitä tulee tehdä hyvin monipuolisesti ja eri asennoissa, jotta kiertäjäkalvosinlihakset vahvistuvat tarpeeksi.
Lasten nivelet on aikuisten niveliä joustavammat, mikä auttaa ehkäisemään vammoja. Vaikka olka- ja kyynärpää vammoja voi tulla jo esimurrosiässä, niiden riski kasvaa merkittävästi, kun murrosikä on ohitettu.
- Nivelet muuttuvat murrosiässä lasten nivelistä aikuisten niveliksi, eivätkä ne kestä enää samalla tavoin ulkoista vääntöä. Lisäksi niihin kohdistuu esimerkiksi otteluissa huomattavasti enemmän voimaa.
Savolainen painottaa, että leikkaus on aina kurja tilanne, vaikka valitettavasti se voi olla lopulta ainoa vaihtoehto.
- Me emme kuitenkaan halua leikata ketään turhaan. Monesti vamman jälkeen pyrimme kartoittamaan, pystyisikö urheilija palaamaan entiselle suoritustasolleen ilman leikkausta. Teemme tässä tiivistä yhteistyötä fysioterapeuttien kanssa.
Jos leikkaus kuitenkin osoittautuu ainoaksi vaihtoehdoksi, on sen oikea ajoittaminen huippu-urheilijan kohdalla erittäin tärkeää. Yhdessä urheilijan kanssa asiaa puntaroidaan monelta eri kantilta. Haasteita tuo se, että päätöksenteossa on paljon huomioitavia asioita: eri harjoittelukaudet, pienemmät kilpailut ja isommat tähtäimet jopa vuosiksi eteenpäin.
- Se on onneksi hyvin harvinaista, että urheilija ei palaudu sille tasolle, jolla hän oli ennen leikkausta, Savolainen sanoo.
Teksti: Mari Mäkinen
