Huimaus

Huimaus (vertigo) on yleinen ja useimmiten harmiton vaiva. Syitä huimaukseen on monia ja usein huimaukselle ei löydy vain yhtä selittävää syytä. 

Pitkittynyt, toistuva tai äkillisesti ja yllättäen alkanut huimaus on varsin epämiellyttävä oire, jonka toivoo pian loppuvan ja syyn selviävän. Useimmissa tapauksissa toistuvatkin huimauskohtaukset laantuvat itsestään.

Huimauksen syitä on monia ja usein syyt ovat hyvälaatuisia ja hoidettavissa. On kuitenkin otettava huomioon, että huimauksen taustalla voi olla vakavampikin syy ja tutkimukset tulee tehdä ammattilaisen vastaanotolla. 

Henkilön iällä, aikaisemmilla sairauksilla ja käytössä olevilla lääkkeillä on merkityksensä huimausoireistoa selviteltäessä. 

Huimauksen yleisimmät syyt aikuisilla ovat: 

• hyvänlaatuinen asentohuimaus eli benigni posturaalinen paroksysmaalinen vertigo (BPPV) 
• niska-hartiaseudun lihasten kireys 
• vestibulaarineuroniitti (VN) eli tasapainohermon sairaus 
• Meniere´n tauti (MD) 

Huimaus on varsin tavallinen oire. Useimmissa tapauksissa huimaus on ajoittaista ja vain harvoin on kyse vakavasta sairaudesta. 

Huimaus voi tuntua: 

• kiertohuimauksena eli ympäristö tuntuu pyörivän vinhaa vauhtia 
• tasapainon epävarmuutena 
• huterana ja keinuttavana olona 

Jos huimaus vaivaa arkeasi, on suositeltavaa hakeutua huimauksen hoitoon erikoistuneen ammattilaisen vastaanotolle. 

Neurologiset tai korvalääkärin tutkimukset ovat tarpeellisia erityisesti silloin, kun huimausoireeseen liittyy muitakin oireita ja tutkimuslöydöksiä. 

Lääkärin vastaanotolle on syytä hakeutua, jos huimaukseen liittyy: 

• kuulon heikkeneminen 
• puheen vaikeutuminen 
• kaksoiskuvat 
• näköongelmia 

Yleisesti pelkkä huimaus ilman muita oireita ei ole hälyttävä merkki vakavasta sairaudesta. 

Hakeudu kuitenkin lääkärin vastaanotolle mahdollisimman pian, jos huimaukseen liittyy muita oireita, kuten: 

• aistitoimintojen häiriöitä 
• puhevaikeuksia 
• voimakasta särkyä 
• tajunnan häiriöitä 
• käsien tai jalkojen käytön vaikeuksia  

Mikäli muita oireita ei esiinny, mutta äkillisesti alkanut huimaus kestää useamman tunnin tai pystyssä pysyminen on vaikeaa, lääkärissä käyminen on tarpeen. 

Sisäkorvaperäisen huimauksen, kuten hyvänlaatuisen asentohuimauksen, hoitona käytetään erilaisia asentohoitoja, jotka lääkäri tai fysioterapeutti ohjaa asiakkaalle. 

Huimauksen lääkehoidon mahdollisuudet ovat varsin rajalliset ja erityisesti hyvänlaatuisessa asentohuimauksessa niistä ei ole apua. 

Vestibulaarineuroniitissa oireenmukaisten lääkkeiden käyttöä suositellaan korkeintaan lyhytaikaisesti.

Hyvänlaatuinen asentohuimaus on yleisin huimausta aiheuttava sairaus. Hyvänlaatuisen asentohuimauksen oire on kiertävä ja voimakas huimaus, joka liittyy pään asennon muutoksiin. 

Nykykäsityksen mukaan hyvänlaatuisen asentohuimauksen syynä on sakan kertyminen jommankumman sisäkorvan kaarikäytävään.

Vestibulaarineuroniitin (VN) johtava oire on huimaus, joka ilmenee useimmiten aivan yhtäkkisesti alkavana rajuna ympäristön pyörintänä. Edeltävinä päivinä ennen ensimmäistä lyhytkestoista huimauskohtausta voi olla ajoittaista tasapainon epävarmuuden tunnetta. 

Usein (n. 60 %) todetaan potilaan sairastaneen jonkin tulehdustaudin viikkoa paria ennen huimausoireiston alkamista. Tavallisimmin tulehdus on ollut ylähengitysteiden alueella, nielussa tai poskionteloissa tai harvemmin keskikorvassa. 

Ensimmäinen voimakas huimauskohtaus koetaan usein jo aamulla herätessä. Kohtauksia voi tulla useampia seuraavien päivien aikana, mutta niiden intensiteetti laantuu toistuessaan.

Sairauden syynä katsotaan olevan joko vasta-ainevälitteinen tai toksinen tasapainohermoon ja sen keskushermostoyhteyksiin rajoittuva vaurio. Vestibulaarineuroniittia voi esiintyä minkä ikäisenä tahansa, ja varsin tyypillisesti sairastunut on muutoin terve nuori tai keski-ikäinen aikuinen. 

Kuulon alenemaa kohtaukseen ei liity, mutta tasapaino pettää ympäristön pyöriessä. Pahoinvointi on tavallista huimausjakson aikana, eivätkä oksennuksetkaan ole harvinaisia. 

Kliinisessä tutkimuksessa todetaan vaakasuoraa tai pyöriväliikkeistä hienoista nystagmusta sekä tasapainon heikkoutta ja kävelyn viettämistä.

Kohtausoireet lievittyvät tyypillisesti viikkojen kuluessa, ja lähes poikkeuksetta paraneminen tapahtuu parin kolmen kuukauden sisällä. Ennuste on siis hyvä. 

Ellei näin tapahdu, tulisikin miettiä joitain muuta syytä huimauskohtauksille. Oireenmukaista hoitoa suositellaan käytettäväksi vain oireiston ensipäivinä.

Prosper Meniere´ kuvasi nimellään kutsuttavan huimaussairauden jo vuonna 1861. Tässä sairaudessa oireet eivät rajoitu vain kohtauksittain esiintyvään huimaukseen. 

Huimauksen lisäksi kuulo heikkenee ja korvat soivat (tinnitus). Paineen tunne korvassa on kohtauksen aikana tavallista. Huimauskohtaukset ovat usein selkeästi pidempiä kuin esimerkiksi asentohuimauksessa. 

Huimaus on siinä määrin invalidisoivaa, että potilaan on pakko mennä vuodelepoon. Kaatumisvaara kohtauksen aikana on suuri, ja kohtauksiin voi korvaperäisten oireiden ohella liittyä myös päänsärkyä. 

Kohtausten toistuessa sairaudelle tyypillinen kuulon heikkeneminen on todettavissa korvalääkärin tutkimuksissa.

Meniere'n taudin syyt ovat edelleen tuntemattomat. Sisäkorvan kaarikäytävissä kiertävän nesteen paineen nousu johtaa kohtauksen käynnistymiseen. Niin immunologisia, virusperäisiä, verenkierrollisia kuin perinnöllisiäkin syitä on pidetty mahdollisina. 

Meniere'n taudin esiintyvyyden arvellaan olevan 1/1000 väestötasolla, ja ensimmäiset kohtaukset tulevat tavallisimmin 20–50 vuoden iässä. Alle 10 %:lla Meniere'n tautia sairastavista todetaan suvuittain esiintyvä Meniere'n tauti. 

Noin 80 %:lla kohtauksen aikainen kiertohuimaus on aina samansuuntaista varsinkin sairauden ensivuosien aikana, mutta sairauden edetessä oireet voivat muuttua molemminpuoliseksi.

Meniere'n tauti etenee vuosien mittaan vaihtelevasti, mutta sairaudenkulussa on havaittavissa asteittainen eteneminen. 

Sairauden ensivuosina kohtauksia hallitsevat kiertohuimaus ja kohtauksen aikainen kuulon heikkeneminen. Kohtausten välillä kuulo normalisoituu. 

Seuraavassa vaiheessa kiertohuimaukset ovat hankalimmillaan ja samanaikaisesti kuulossa havaitaan vaihtelevaa heikkoutta myös kohtausten välillä. Kohtausten väliajat vaihtelevat huomattavassa määrin. Sairauden edetessä kuulon aleneminen on pysyvää ja etenevää, eikä huimauskohtauksia juurikaan esiinny. 

Kliinisessä tutkimuksessa, joka ajoittuu kohtausten väliaikaan, ei todeta poikkeavaa etenkään sairauden ensi vaiheessa. Kohtauksen aikana voidaan todeta nystagmus ja kuulon lasku. Vuosien mittaan todetaan etenevä sensorineuraalinen kuulon alenema.

Meniere'n taudin diagnoosi ja hoito edellyttävät aina korvalääkärin tutkimuksia. 

USA:n korvalääkäriyhdistys on määritellyt kliiniset Meniere'n taudin kriteerit seuraavasti: 

• Vähintään kaksi äkillistä ainakin 20 min kestänyttä kiertohuimauskohtausta 
• Sensorineuraalinen kuulon heikkeneminen kuulotutkimuksessa 
• Korvan soiminen eli tinnitus tai paineen tunne korvassa 

Jännityspäänsäryssä voi esiintyä myös huimausta. Niskahartiaseudun lihasten jännitysoireisto lienee yksi tavanomaisimmista syistä epämääräiseen huimaustuntemukseen työikäisellä väestöllä. 

Huimaus on tällöin mieluummin keinuttavaa kuin kiertävää. Huimaustunteeseen saattaa liittyä pahoinvointia sekä pantamaista, puristavaa tai jomottavaa päänsärkyä. Oireet lisääntyvät päivän edetessä. 

Kliinisessä tutkimuksessa hartiaseudun ja niskan lihaksissa todetaan kireyttä ja joskus arkuutta. Hartialinja voi olla ylösvetäytynyt tai eteen viettävä. Pään sivutaivutukset voivat rajoittua, mutta nystagmusta asentohuimauksen tapaan ei todeta.

Moniin neurologisiin sairauksiin voi liittyä tasapainoepävarmuutta ja huimauksen tunnetta. Pahoinvointi ja oksennukset eivät ole ensisijaisia oireita. 

Muun muassa seuraavat neurologiset sairaudet oireilevat huimauksena tai tasapainon epävarmuutena: 

• Aivorungon, pikkuaivojen, selkäytimen tai ääreishermoston sairaudet (polyneuropatia) 
• Parkinsonin tauti 
• Niskavaltimoiden verenkiertohäiriöt 
• Aivoverenkierron häiriöt ja lisääntynyt aivoinfarktin riski 
• Basillaarinen migreeni 
• Epilepsiakohtauksen esioire 

Äärimmäisen harvoin huimauskohtausten syynä on perinnöllinen sairaus. Näitä huimauskohtauksia aiheuttavia geneettisiä sairauksia eli episodisia ataksiasairauksia on opittu viime vuosina tunnistamaan. 

Lähes poikkeuksetta geenivirheen seurauksena on toimintahäiriö hermosolujen ionikanavien rakenteissa. Tavallisimmin joko kalium- tai kalsiumionien kulkeutuminen hermosolukalvossa häiriintyy.

Pitkittyneen tai toistuvan huimauksen syitä jäljitettäessä on hyvä selvitellä potilaan yleistä terveydentilaa. Sydämen rytmihäiriöt, anemia tai äkilliset verenpaineen vaihtelut voivat olla huimauksen taustalla ja vaativat asianmukaiset tutkimukset, joiden perusteella hoito määräytyy.

Huimaus ei ole mitenkään harvinainen lääkkeen haittavaikutus. Huimauksen ilmaantuminen joko lääkitystä aloitettaessa tai lääkkeen ottamisen jälkeen viittaa vahvasti lääkkeen ja huimauksen väliseen yhteyteen. Huimaus voi olla myös seurausta useasta samanaikaisesti otettavasta lääkkeestä.

Voimakas tunnekuohu voi aiheuttaa huimauksenomaista tunnetta. Paniikkihäiriöistä kärsiville huimaus osana muuta ahdistusoireistoa on varsin tuttu kokemus. 

Huimausoireen esiintymiselle on tällöin leimallista sen tilanneriippuvuus. Huimausta tulee esimerkiksi korkeilla paikoilla, kaupan jonossa tai väentungoksessa. 

Tarkoituksenmukaisesta lääkityksestä saadaan usein apua, mutta myös muita hoidollisia mahdollisuuksia kannattaa harkita.

Tutustu Mielen ensikäyntiin.