Unohtelevan ja ajatuksiinsa uppoutuvan lapsen oireiden hoitoon on monia keinoja – ja jo diagnoosin löytyminen on monelle perheelle helpotus.
- ADD on aivojen kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, joka vaikuttaa keskittymiseen ja tarkkaavaisuuteen.
- ADD on tytöillä yleisempi kuin pojilla.
- Jos epäilet, että lapsella tai nuorella on ADD, Lasten Mehiläisen lasten- ja nuorisopsykiatrit ja lastenneurologit osaavat auttaa.
Vanhempien ei aina ole helppoa havaita lapsella keskittymis- ja tarkkaavaisuusongelmia aiheuttavaa ADD:ta, joka on tunnetumman ADHD:n alamuoto.
- ADD:n oireet eivät näy samalla tavalla ulospäin kuin ADHD:ssa tyypilliset ylivilkkaus- ja impulsiivisuusoireet, jotka ympäristössä takuulla huomataan.
- ADD-lapsi tai ADD-nuori saattaa oppia kompensoimaan toimintakykynsä puutteita tiettyyn rajaan asti ja kehittää erilaisia korvaavia toimintoja selviytyäkseen omasta arjestaan.
- ADD:n oireet saatetaan teini-iässä tulkita murrosiän myllerrykseksi.
Lapsen ADD huomataan yleensä peruskoulun ensimmäisten luokkien jälkeen ja joskus vasta ylemmillä luokilla tai yläkoulussa, kun lapsen tai nuoren keinot eivät enää riitä pysymään ikäistensä tasolla koulunkäynnin ja muiden elämän vaatimusten kasvaessa.
On hyvä olla kuulolla lapsen elämässä myös hänen kasvaessaan. Vanhempana tunnet oman lapsesi parhaiten ja huomaat, jos hänellä on ongelmia.
Jos omat keinot eivät riitä, kannattaa lapsi tai nuori tuoda ajoissa asiantuntijamme vastaanotolle. Oireilun syy voi olla ADD tai jokin muu hoitoa vaativa tila.
Nämä oireet voivat viitata siihen, että lapsella on ADD tai jokin muu apua vaativa tilanne:
- Lapsen leikit ovat yleensä lyhytjänteisiä, mutta toisaalta hän voi keskittyä erittäin tiiviisti ja pitkään itseä kiinnostavaan asiaan, kuten vaikkapa legoleikkeihin.
- Lapsi tai nuori on häiriöherkkä, esimerkiksi taustaäänet voivat viedä kaiken huomion.
- Lapsi tai nuori vaipuu helposti omiin ajatuksiinsa ja on haaveileva.
- Ohjeiden noudattaminen on vaikeaa, sillä ohjeet menevät helposti lapselta tai nuorelta ohi.
- Tekeminen jää usein kesken, esimerkiksi vaatteiden pukeminen ei etene.
- Lapsi tai nuori hukkaa ja unohtelee asioita, esimerkiksi avaimet ja koulukirjat katoavat häneltä usein.
- Hoputtaminen ja kiire hermostuttavat lasta tai nuorta.
- Lapsella tai nuorella on hankaluuksia vuorovaikutuksessa muiden kanssa, sillä hänen ajatuksensa harhailevat helposti pois tilanteesta, eikä hän ymmärrä kaikkia eleitä ja ilmeitä.
- Vaikeudet koulussa etenkin ylemmillä luokilla ja yläkoulussa. Lapsi tai nuori alkaa alisuoriutua ja arvosanat heikkenevät, kun koulu alkaa käydä vaativammaksi.
Lasten- tai nuorisopsykiatri tai lastenneurologi voi yhdessä perheen kanssa selvittää, mistä lapsen tai nuoren oireilussa saattaa olla kyse.
Näin ADD-oireita tutkitaan:
- Lääkärin tutkimus. Lääkäri haastattelee lasta tai nuorta sekä vanhempia lapsen oireista, toimintakyvystä, terveydentilasta ja elämäntilanteesta. Usein tapaamisia tarvitaan enemmän kuin yksi.
- ADD-testi eli oirekysely. ADD-oireilua kartoitetaan mm. ADHD-oirekyselyllä, sillä ADD on yksi ADHD:n muoto. Lomakemuotoisiin kyselyihin vastaavat vanhemmat sekä joku lapsen kanssa usein tekemisissä oleva henkilö, kuten opettaja.
- Lapsen kasvun ja kehityksen selvittäminen. Tutkimuksessa selvitetään raskaudessa ja synnytyksessä ilmenneitä ongelmia, lapsen motoristen taitojen ja puheen kehitystä varhaislapsuudessa sekä päiväkodissa ja alaluokilla mahdollisesti tehtyjä huomioita lapsen haasteista.
- Liitännäisoireiden ja -häiriöiden selvittely. ADD:hen voi liittyä liitännäisoireita ja -häiriöitä, kuten oppimisen ja aistisäätelyn vaikeuksia. Lapsella tai nuorella voi olla myös ahdistuneisuutta tai pakko-oireita.
ADD-diagnoosi on usein helpotus lapselle tai nuorelle ja vanhemmille, kun arjen haasteisiin löytyy syy. Vanhemmat ovat saattaneet syyttää itseään lapsen tai nuoren ongelmista, ja lapsi tai nuori puolestaan on voinut kokea huonommuutta, kun ei pärjää samalla tavalla kuin kaverinsa.
Hyvä uutinen kaikille osapuolille on myös se, että ADD:ta voidaan hoitaa. Hoito suunnitellaan aina yksilöllisesti – keinoja on useita:
- Tieto ADD:sta auttaa lasta tai nuorta, vanhempia ja lapsen kanssa tekemisissä olevia muita aikuisia ymmärtämään häiriön vaikutuksia arkielämään.
- Järjestelyt ja tukitoimet kotona ja koulussa tukevat lapsen onnistumista arjessa ja koulunkäynnissä. ADD:sta kannattaakin kertoa opettajille, harrastusten ohjaajille ja lapsen tai nuoren lähipiirille.
- Ohjaus ja valmennus. Lapsi tai nuori ja vanhemmat voivat saada yksilöllistä ohjausta lasta tai nuorta tukevaan käyttäytymiseen ja oireiden hallintaan.
- Psykoterapiasta ja toimintaterapiasta voi olla apua.
- Vertaistuki. Omien kokemusten jakaminen kaltaisten kanssa auttaa lasta tai nuorta ja vanhempia jaksamaan.
- ADD-lääkitys vähentää ADD:n oireita ja auttaa lasta tai nuorta suoriutumaan arjestaan.
- Seuranta varmistaa, että hoito on turvallista ja toimivaa.
Asiantuntijana lastenpsykiatrian erikoislääkäri Eveliina Varimo.
Keskittymis- ja tarkkaavaisuusvaikeuksia aiheuttava ADD eli Attention Deficit Disorder on aivojen kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö.
ADD on ADHD:n muoto, johon ei liity lainkaan tai liittyy vain vähäisissä määrin ADHD:lle tyypillistä impulsiivisuutta tai ylivilkkautta.
ADD:n oireet jäävät helposti pienellä lapsella huomaamatta, ja ADD-diagnoosi saadaan yleensä vasta peruskoulun ensimmäisten luokkien jälkeen tai vasta yläluokilla tai yläkoulussa.
ADD:n synty on monitekijäinen. Perintötekijöillä on suuri merkitys, mutta kyse voi myös olla sikiöaikana tai synnytyksessä tapahtuneesta vauriosta.
Kun lapsella tai nuorella todetaan ADD, usein hänen lähisuvustaan löytyy henkilöitä, joilla on ADD tai ADHD.
Vanhemmat tai muut lapsen lähipiiriin kuuluvat eivät voi aiheuttaa lapselle ADD:ta, mutta ympäristötekijät vaikuttavat ADD:n oireiden ilmenemiseen.
Koska ADD vaikuttaa keskittymiskykyyn ja tarkkaavaisuuteen, se voi näkyä arjessa monella tavalla.
Kun kyseessä on ADD-lapsi tai ADD-nuori, hänen tekemisensä on usein lyhytjänteistä, herkkää häiriöille ja helposti keskeytyvää. Toisaalta lapsi tai nuori voi uppoutua poikkeuksellisen vahvasti ja pitkäksi aikaa itseään kiinnostavaan asiaan.
Hän saattaa vaipua helposti omiin ajatuksiinsa, hänen on vaikea noudattaa ohjeita, hän kadottaa tavaroitaan usein ja hermostuu kiireestä. Lapsella tai nuorella voi olla myös hankaluuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä ja vuorovaikutuksessa sekä vaikeuksia koulunkäynnissä etenkin peruskoulun ylemmillä luokilla ja yläkoulussa sekä sen jälkeisissä opinnoissa.
ADD-tutkimuksen tekee lasten- tai nuorisopsykiatri tai lasten neurologian erikoislääkäri.
Tutkimus perustuu keskusteluun lapsen tai nuoren ja vanhempien kanssa oireista, toimintakyvystä, terveydentilasta ja elämäntilanteesta.
Oireiden ilmenemistä selvitetään myös ADHD-oirekyselyllä. Lomakemuotoisen oirekyselyn täyttävät vanhemmat ja opettaja tai muu lapsen arjessa tiiviisti mukana oleva henkilö.
Tutkimuksissa käydään läpi myös lapsen kehitystä ja kasvua kartoittamalla esimerkiksi raskauden aikana tai synnytyksessä ilmenneitä ongelmia, puheen ja motoriikan kehitystä varhaislapsuudessa sekä lapsen mahdollisia ongelmia päiväkodissa ja alaluokilla.
Tutkimuksessa selvitetään myös ADD:n liitännäisoireita ja poissuljetaan muita mahdollisia oireilun syitä.
ADD:ta tutkitaan ADHD-oirekyselyn avulla, sillä ADD on yksi ADHD:n alatyyppi. Kyseessä on lomakemuotoinen kyselykaavake, jossa vastataan erilaisiin väittämiin.
Nettitestit eivät ole luotettavia ADD:n diagnosoinnissa. On tärkeää, että oireita selvitetään yleisesti hyväksytyllä oirekyselyllä lääkärin ohjeiden mukaisesti.
ADD-diagnoosin tekee lasten- tai nuorisopsykiatri tai lasten neurologian erikoislääkäri.
ADD-diagnoosiin päädytään, kun lapsen tai nuoren toimintakyvylle haittaa aiheuttavaa oireilua on esiintynyt lapsella jo varhain, oireilu on jatkuvaa ja pitkäkestoista, oireilua esiintyy useammassa kuin yhdessä ympäristössä esimerkiksi kotona ja koulussa ja kun muut syyt eivät selitä oireilua.
ADD:n hoitokeinoja ovat tiedon välittäminen häiriöstä lapselle tai nuorelle ja vanhemmille, tukitoimet kotona ja koulussa, lapsen tai nuoren ja vanhempien ohjaus ja valmennus, psykoterapia ja toimintaterapia, vertaistuki ja lääkitys.
Lääkehoidossa käytetään keskittymiseen ja tarkkaavaisuuteen vaikuttavia ADHD-lääkkeitä.
ADD tytöillä on yleisempi kuin pojilla. Syytä tähän ei tiedetä. Oireet esiintyvät samanlaisina tytöillä ja pojilla. Tyttöjen oireilu saatetaan helposti tulkita masennukseksi tai ahdistukseksi.
ADD on yksi ADHD:n muoto. ADD aiheuttaa ongelmia keskittymiskyvyssä ja tarkkaavaisuudessa, mutta siihen ei kuulu lainkaan tai kuuluu vain vähäisissä määrin ADHD:ssa esiintyviä ylivilkkaus- tai impulsiivisuusoireilua.
ADD:n oireet ja niiden voimakkuus vaihtelevat yksilöllisesti. ADD:ssa oireet kuitenkin aiheuttavat aina merkittävää haittaa arjen sujumisessa.
Kenellä tahansa voi silloin tällöin olla vaikeuksia tarkkaavuudessa ja keskittymisessä ilman, että kyseessä on ADD. Esimerkiksi univaikeudet tai liian vähäinen unen määrä saattavat aiheuttaa vastaavia oireita.
Aivan pienille lapsille, kuten 3-vuotiaille, ei voida tehdä ADD-diagnoosia, sillä lapsen kehitys on tuolloin vielä kesken.
Pienenkin lapsen oireilua voidaan kuitenkin hoitaa, vaikka diagnoosia ei olisikaan. Kaikki lapset hyötyvät keskittymistä ja tarkkaavaisuutta tukevasta ympäristöstä.
ADD-diagnoosi tehdään yleensä alakoulussa ja joskus vasta yläkoulussa. Silloin voidaan jälkikäteen kartoittaa myös varhemmin lapsuudessa esiintyneitä oireita, jotka ovat todennäköisesti johtuneet ADD:sta.
Kun lapsella on hankaluuksia suoriutua arjestaan, lastenpsykiatrimme ovat apunasi.
Onko nuorella haasteita selvitä päivittäisistä toiminnoista? Noin 13-vuotiaiden ja sitä vanhempien ADD-tutkimuksia tekevät nuorisopsykiatrit.
Epäiletkö lapsella tai nuorella ADD:ta? Lastenneurologimme auttavat selvittämään asiaa.
Jos olet huolestunut lapsen oireilusta, ota asia puheeksi lastenlääkärissä. Vastaanotolta voi löytyä ratkaisu, mutta tarvittaessa ohjaamme toiselle asiantuntijalle.
