Migreeni

Migreeni on neurologinen sairaus, jossa herkistynyt keskushermosto kehittää verisuoniperäisiä päänsärkykohtauksia. Migreeniä on kahta tyyppiä, aurallista ja auratonta, joista jälkimmäinen on yleisempi. 

Migreeni johtuu reaktiosta aivorungossa, minkä laukaisee yksilölliset tekijät. 

Migreenikohtauksen voivat laukaista muun muassa: 

• stressi 
• valvominen 
• ruokailun viivästyminen 
• kirkkaat valot 
• tietyt ruoka-aineet 
• alkoholi  

Migreenikohtausta voi edeltää esimerkiksi palelu, ärtyisyys, haukottelu tai makean nälkä. 

Migreenikohtauksen oireita voivat olla: 

• paikallinen tai toispuoleinen päänsärky 
• sykkivä päänsärky 
• näköhäiriöt, kuten sahalaitakuviot tai muut valoilmiöt näkökentässä 
• aistien herkkyys esimerkiksi valolle tai äänille 
• kasvojen tai raajojen puutuminen 
• puheen tuoton haasteet 
• pahoinvointi tai oksentelu 

Jatkuvan tai usein toistuvan päänsäryn syy on aina selvitettävä, jotta hoito osataan valita oikein. Voit varata ajan yleislääkärille, työterveyslääkärille tai neurologille.

Lääkärin vastaanotolle on suositeltavaa hakeutua, jos: 

• päänsärky on jatkuvaa tai usein toistuvaa 
• aiempi migreeni muuttaa muotoaan 
• särkyoireisto pahenee jatkuvasti 
• päänsärkyyn liittyy pahoinvointi tai oksentelu 
• päänsärkyä on lapsella 
• päänsärky alkaa vasta yli 50-vuotiaana 

Jatkuvan tai usein toistuvan päänsäryn syy on aina selvitettävä. 

On syytä ottaa heti yhteyttä lääkäriin, jos: 

• päänsärky on kovaa ja alkaa äkillisesti, pahenee jatkuvasti tai alkaa fyysisessä ponnistuksessa 
• päänsäryn yhteydessä esiintyy oksentelua (poikkeuksena migreeni) 
• tajunnantaso laskee 
• ilmenee neurologisia oireita, kuten puheentuoton ongelmia tai halvausoireita 
• päänsärkyyn liittyy kuume 
• yleistila heikkenee 
• päähän on kohdistunut isku tai tapaturma  

Migreenin diagnostiikassa riittää usein lääkärin huolellinen haastattelu ja vastaanotolla tekemä tutkimus. 

Kuvantamis- tai laboratoriotutkimuksia ei aina tarvita, mutta jos oirehistoria tai lääkärintutkimus antavat aihetta, voidaan pään tietokone- tai magneettikuvauksella sulkea pois vakavammat syyt. 

Migreenitaipumusta ei voi poistaa. Migreenistä ei kuitenkaan tarvitse kärsiä, vaan hyvällä hoidolla sitä voidaan pitää kurissa. 

Toimiva potilas-lääkärisuhde on migreenin hoidossa tärkeää. Tällöin yhdessä arvioidaan hoidon tehoa, seurataan lääkkeiden kulutusta ja ehkäistään ajautumista lääkekierteeseen. 

Osa migreeniä sairastavista pärjää joko ilman lääkkeitä tai käsikauppalääkkeiden avulla. Kipulääkkeiden teho on hyvin yksilöllistä. 

Migreeniin kehitetyt täsmälääkkeet, triptaanit, ovat tehokkaita migreenikohtauksen hoidossa. 

Lääkettä on parempi ottaa riittävän ajoissa riittävän suuri kerta-annos kuin napsia useampia pieniä kerta-annoksia. Päänsärkypäiväkirjan pitäminen myös auttaa kohtausmäärän ja hoidon arvioinnissa. 

Hyvänkin akuuttihoidon heikkoutena on joskus se, että ne eivät estä kohtauksia, mutta runsaasti käytettynä voivat jopa tihentää päänsäryn esiintymistä ja johtaa lääkepäänsäryn kehittymiseen. 

Triptaanit ovat migreenin täsmälääkkeitä. Triptaanit  ovat tehokkain yksittäinen migreenin lääkehoitotapa. 

Triptaanit supistavat migreenissä kivuliaasti laajentuneita pään alueen verisuonia eivätkä sinänsä lamaa kipua. Esimerkiksi jännityspäänsärkyihin niillä ei ole lainkaan vaikutusta. 

Jos migreeni palaa täsmälääkityksen jälkeen, on hyvä kokeilla triptaanin yhdistämistä tavanomaisen särkylääkkeen kanssa. Haitallisia yhteisvaikutuksia ei yleensä synny, hyödyllistä synergiaa kylläkin. 

Lääkekombinaatioiden harkittu ja neurologin kanssa suunniteltu käyttö voi estää pitkittyvät migreenikierteet. Mikäli hoito kotona ei onnistu, kohtauksen katkaiseminen vastaanotolla esim. "lääkecocktaililla" on erinomaisen tehokas keino hankalankin migreenikierteen katkaisemiseksi. 

Estohoidot ehkäisevät muutoin tiheitä migreenikohtauksia ennalta. 

Tavallisimpia estolääkkeitä ovat: 

• betasalpaajat 
• eräät mielialalääkkeet, jotka nostavat kipukynnystä 
• kalsiumsalpaajat 

Myös jatkuvilla tulehdus- ja kipulääkeannoksilla saadaan kohtalainen estoteho. 

Hormonisykliin liittyvä migreeni voi joskus rauhoittua esimerkiksi e-pillereiden vaihdolla, jos se muutoin on mahdollista. Myös eräillä uudemmilla epilepsialääkkeillä saadaan varsin hyvä estovaikutus. Botulinum-toksiinilla vaikuttaa myös olevan melko varsin hyvä estävä teho. 

Jatkuvaa migreenin estolääkitystä harkitaan, jos:  

• migreenikohtauksia on runsaasti, vähintään 3–4 kertaa kuukaudessa  
• ne hankaloittavat jokapäiväistä elämää  
• akuuttihoito ei toimi kunnolla  

Monilla kohtaukset voivat jäädä lähes kokonaan taka-alalle, mutta estolääkkeen tehoa pidetään hyvänä, jos kohtausmäärä puolittuu. 

Lääkehoito yksinään ei ole ratkaisu etenkään usein toistuvaan migreeniin. 

Elämän rauhoittaminen, ulkoilun lisääminen ja riittävä yöuni voivat estää päänsäryn esiintymistä ja auttaa moniin lievempiin kipuihin. Osa potilaista hyötyy myös fysioterapiasta, hieronnasta, akupunktiosta ja muista rentoutushoidoista. 

Migreenin ehkäisyssä oleellista on migreenikohtaukselle altistavien tekijöiden välttäminen. Myös muun muassa säännöllinen vuorokausirytmi ja säännölliset ruokailuajat edesauttavat minimoimaan kohtausten määrää. 

Jatkuva, jokapäiväinen päänsärky ei ole migreeniä. Joskus migreeni kuitenkin menettää kohtauksittaisen luonteensa ja muuttuu päivittäiseksi riesaksi. 

Normaalisti kivun säätelyjärjestelmä sammuttaa kivun etenemisen aivoissa. Toistuvat kipukohtaukset kuitenkin aiheuttavat toiminnallisia muutoksia kipua välittävissä rakenteissa ja johtavat hermopäätteiden herkistymiseen, jolloin kynnys uuden särkykohtauksen kehittymiselle madaltuu. 

Päivittäisen särkylääkkeiden käytön on todettu lisäävän tätä herkistymistä päänsärkypotilailla. 

Migreenissä päänsärky on useimmiten paikallinen tai toispuoleinen ja siihen voi liittyä myös muita oireita, kuten pahoinvointia tai aistiyliherkkyyttä esimerkiksi valolle tai hajuille.  

Migreenissä päänsärky tulee usein voimakkaina kohtauksina ja voi vaikuttaa merkittävästi toimintakykyyn. 

Jännityspäänsärky taas tuntuu usein päälaella, ohimoilla ja takaraivolla. Särky on migreeniä lievempää ja useimmiten tuntuu molemmilla puolilla päätä, mutta voi ilmetä myös toispuoleisesti. 

Jännityspäänsärky on joskus vaikea erottaa migreenistä. Niskalihasten jännitykseen liittyvä särky on jatkuvaa ja tasaista ja usein hartialihakset ovat kireät ja kosketteluarat. 

Jännityspäänsärky voi esiintyä samaan aikaan migreenin kanssa. 

Suurin osa päänsäryistä ei ole merkki vakavasta tai oire muusta sairaudesta. Yleisimmät päänsäryt ovat jännityspäänsärky sekä migreeni. Myös eräät migreenille sukua olevat sarjoittaiset päänsäryt ovat yleisiä. 

Päänsärkyä voi tulla myös muusta syystä, kuten päähän kohdistuneesta iskusta, verisuonipullistumasta tai verenkiertohäiriöistä.    

Jännityspäänsärky on yleisin päänsäryn muoto. Se johtuu niska-hartiaseudun lihasten jännittyneisyydestä, johon voivat vaikuttaa sekä fyysinen että psyykkinen kuormitus. 

Sarjoittainen päänsärky eli Hortonin päänsärky sekoitetaan usein migreeniin. Sarjoittainen päänsärky ilmenee nimensä mukaisesti viikkoja tai kuukausia kestävinä sarjoina 1–2 kertaa vuodessa. 

Sarjan aikana potilas kärsii usein jokaöisestä 15–180 minuutin kestoisesta, tuskallisen kovasta toispuoleisesta särkykohtauksesta. Kohtauksen aikana silmä voi punottaa ja vetistää sekä nenä olla tukossa.  

Sarjoittaisen päänsäryn taustalla on toistaiseksi tuntematon kehomme hormonisäätelystä ja biologisista sykleistä huolehtivan hypotalamuksen toimintahäiriö. 

Nukkuminen, saunominen, antihistamiinit tai alkoholi laukaisevat kohtauksen. 

Kolmoishermosäryssä eli trigeminusneuralgiassa kolmoishermon poikkeavan toiminnan seurauksena ilmenee äkillisiä, tuskallisen kovia sähköiskumaisia kipuja toisessa kasvon puoliskossa. Kipu alkaa usein kosketusärsykkeen seurauksena ja voi toistua lukuisia kertoja vuorokaudessa. 

Kolmoishermosärky pysyy usein kurissa lääkityksellä, mutta joskus tarvitaan neurokirurginen toimenpide. 

Kolmoishermosärky oireen taustalla voi harvoin olla kolmoishermoa painava verisuonipoikkeavuus tai kasvain, purentavika tai hammasperäiset syyt. Näiden syiden poissulkemiseksi on syytä tehdä pään tietokonekerros- tai magneettikuvaus. 

Iäkkäämmillä voi päänsäryn taustalla löytyä ohimovaltimotulehdus eli temporaaliarteriitti. 

Temporaaliarteriitti on valtimoiden seinämän tulehdus, jolle tyypillistä on jaksottainen tai jatkuva ohimolle paikantuva särky, purentakipu ja ohimon kosketteluarkuus. Oirekuvaan liittyy usein myös yleisoireita kuten yöhikoilua, kuumetta tai ruokahaluttomuutta.  

Ohimovaltimotulehdus ei parane itsekseen vaan hoidetaan kortisonikuurilla. Hoitamattomana tulehdukseen liittyy näönheikkenemisen vaara.